24.11.2016
Seija Kojonkoski-Rännäli

Ajassamme kaikuu sana digitalisaatio. Sitä ei voi välttää, siihen törmää kaikkialla. Käsityön tekijästä se kuulostaa etäiseltä ja vaikeasti ymmärrettävältä. Tiedämme kyllä, että digitalisaatio on nopeasti kasvava sarja uudenlaisia tekemisen tapoja, joissa entistä enemmän hyödynnetään digitaaliseen muotoon tallennettua, tietoverkoissa virtaavaa tietoa.
Mutta entä sitten, ainahan on keksitty ja kehitelty uusia tekemisen tapoja, ja aina jotkut ovat kouluttautuneet niiden osaajiksi. Toiset ovat saaneet rauhassa tehdä omalla, entisellä tavallaan. Tuntuu ahdistavalta, kun digitalisaatio nyt näyttäytyy tietynlaisena pakkona, etenkin työelämässä ja taloudellisessa elämässä. Sitä kuuluisi kaikkien ymmärtää ja se olisi jokaisen hallittava, muuten "putoaa kärryiltä" tässä tieto-yhteskunnassa.

Digitalisaation ymmärtäminen edellyttää tietoisia kokemuksia digitaalisen teknologian ominaispiirteistä, ei vain sen tarjoamista palveluista. Sellaisia kokemuksia taas voi saada vain digitaalisia laitteita ohjelmoidessaan. Näin väittävät digitaalisen tekemisen tutkijat Tomi ja Mikko Dufva äskettäin ilmestyneessä artikkelissaan "Käsinkosketeltava digitaalisuus" (1). Sitten he vielä vihjaavat, että ymmärtäminen helpottuu, jos ohjelmointia lähestytään käsillä tekemisenä. Kyseinen artikkeli on tämän tutkielman tekemisen motivationaalinen lähtökohta. Se haastaa käsityön tutkijan pohtimaan tutkimusaihettaan uudesta näkökulmasta. Ehkä se hiukan provosoi myös käsityön tekijää kokeilemaan uutta tekemisen tapaa.

En kuitenkaan vielä lähde opiskelemaan ohjelmointia saadakseni tarvittavaa tietoista kokemusta digitalisaation ymmärtämiseksi, vaan turvaudun tutumpiin konsteihin. Koska tunnen käsityön, ja laajemminkin käsin tekemisen, melko hyvin – käsityön tutkimushan alkoi jo 1950-luvulla Yhdysvalloissa ja käsityötiede perustettiin Suomessa 1980-luvun alkupuolella – ja olen saanut myös kokemusta käsityöstä sekä tekijänä että opettajana, voisin ehkä yrittää lähestyä digitaalisten laitteiden ohjelmointia "käsillä tekemisenä" ihan vain teoreettisesti pohtien ja filosofoiden.

Tarkoitukseni on rakentaa tässä artikkelissa eräänlainen alustava digitalisaation tarkastelukehikko niistä aineksista, joita käsityöstä tunnen ja joita koen ymmärtäväni. Tavoitteenani on tarkastella sieltä, turvallisesta rakennelmasta käsin, koodaamista ja ohjelmointia ja ikään kuin sovitella niitä käsin tekemisen rinnalle voidakseni ymmärtää, miten niitä voisi lähestyä "käsin tekemisenä", niin kuin Dufvan tutkijaveljekset kehoittavat meitä tekemään.

Tekemisen intentiosta käsin tekemisessä ja moderniin tekniikkaan perustuvassa tekemisessä

Monet niin sanotut lentävät lauseet sisältävät ytimekkäästi ilmaistuna syvällisen viisauden, jonka kokemus on osoittanut todeksi. Eräs tunnetuimmista lentävistä lauseista on latinankielinen lause:

Navigare necesse est
vivere non est necesse.

Rauman kielelle käännettynä se kuuluu:

Seilat snuu o määr
ei elämine olekka nii nuukka.

Tämän vanhan totuuden tulkitsen tutkimusteni valossa niin, että tärkeintä elämässä on tekeminen, eli se, mitä teet ja erityisesti miten teet.

LÄHTEET

• Dufva, T. Ja Dufva, M. 2016a. Käsin kosketeltava digitaalisuus. Futura 35 (3), 44 – 49.
• Dufva, T. ja M. 2016b. Metaphors of code – Structuring and broadening the discaussion on teaching children to code. Thinking Skills and Creativity 22 (2016), 97-110. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1871187116301055
• Dufva, T. 2016. Maker Movement – creating knowledge through basic intention. Julkaisematon käsikirjoitus.
• Kojonkoski-Rännäli, S. 1995a. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi.Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C. Osa 109.
• Kojonkoski-Rännäli, S. 1995b. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Lectio pre cursorio. Kasvatus 26 (4), 399-402.
• Kojonkoski-Rännäli, S. 2016. Käsin tekemisen filosofiaa. Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö. Turku: Painosalama.
• Kouhia, A. 2016. Iloa, paloa ja jouten oloa: Käsitöiden harrastaminen ja harrastamisen tulevaisuus. Futura 35 (3), 20-30.
• Paukkonen, L. 2011. Digitaalisen kollaasin tekeminen. Prosessikuvaus digitaalisen kollaasin työstämisestä kuvan tekijän näkökulmasta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viestinnän koulutusohjelma. Digitaalinen viestintä. Opinnäytetyö 11.11.2011. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35235/Opinnaytetyo_Laura_Paukkonen_11112011.pdf?sequence=1
• Pullo, H. 2015. Tekemisen meininki: suomalainen maker-kulttuuri. Pro gradu-tutkielma. Käsityökasvatus.Turun yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Rauman yksikkö. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/113770Pro%20gradututkielma%20Heikki%20Pullo%204.5.2015.pdf?sequence=2