Taiteen ja ei-taiteen eroa on usein yritetty hahmottaa seuraavalla päättelyllä: taide-esine ei ole käyttö-esine, siis käyttö-esineet eivät ole taidetta. Koska käsityönä on aina tehty paljon nimenomaan käyttö-esineitä, on käsityön tekijöiden ainaisena ongelmana ollut se, milloin käsityönä tehtyä tuotetta voi ja saa sanoa taiteeksi, ja millä foorumilla käsityötuotteita voi ja saa esitellä.

Unohda ihan rauhassa tämä ongelma. Esineen taiteena-oleminen riippuu vallan muista asioista, kuin valmistustekniikasta. Voit varmaan allekirjoittaa tämän väitteen, jos kävit nykytaiteenmuseo Kiasmassa tässä taannoin. Siellä sai ihailla suurta huoneellista katosta roikkuvia, lennokkaasti ripustettuja, mitä erilaisimpia virkattuja esineitä vanhojen patalappujen näköisistä neliöistä pitkiin, löyhästi virkattuihin ketjusilmukkanauhoihin. Taisi olla mukana myös joitain neuleita.

Ehkä näitä käsityötuotteita ei käytetä kuumien patojen nosteluun, mutta ei se mitään, ne sopivat hyvin myös taiteen tekemiseen ja voisivat olla myös käyttöesineitä.

Ja entäs se pinkki talo Keravalla, joka oli päällystetty virkatuin pitsein!

Virkkaustaiteilija Agata Oleksiak kiipeää henkilönosturiin päästäkseen viimeistelemään teostaan.

Näitä virkattuja neliöitä ja suorakaiteita taiteilija siis käyttää taiteen tekemiseen. Yhtä hyvin niitä voisi halutessaan käyttää sängynpeitteinä tai verhoina. Sekä Kiasman että Keravan näyttelyiden teokset on tehty käsityönä, ja syntyneet esineet ovat käyttöesineitä, mutta taidenäyttelyssä nämä teokset esiteltiin ja taiteilijoiksi niiden tekijöitä tituleerataan.

Olen usein pohtinut esineen taiteeksi-tulemista kirjoituksissani, viimeksi lyhyesti Taito-lehden numerossa 3/2016 otsikolla "Rajoja luotaamassa". Nyt en ryhdy asiasta teoretisoimaan, vaan kerron ihan omia, käsityön tekemiseen liittyviä taide-kokemuksiani viime päiviltä.

Satuin näkemään joku aika sitten netissä kuvia sisustusideoista, jotka oli toteutettu Marimekon kankaita käyttäen. Marimekon kankaissa on aina ollut monia sellaisia, jotka ovat tehneet minuun "vaikutuksen". Nytkin löytyi kaapista muutamia niistä (heikkouteni on ostaa nettikaupasta parhaita paloja silloin, kun on meneillään joku halvennusmyynti). Nuo kuvat ja tietoisuus kaapissa odottavista kankaista alkoivat hiljalleen kyteä mielessäni. Pian roihahtivat sisuksissani inspiraation liekit, ja sitten se olikin menoa, jota ei enää mikään pysäyttänyt. Kaikki henkiset kykyni ja fyysiset taitoni olivat hetkessä valjastetut erilaisten taiteellisten ja teknisten ongelmien ratkaisuun. Suunnittelu tapahtui enimmäkseen mielessä ja vaati myös öistäni muutamia valvottuja tunteja. Sitten syntyi kokeiluja, ensin joistain vanhoista jäännöspaloista, sitten uusista kankaista ja vahakankaista.

Tekemäni esineet eivät ole kovin omaperäisiä, koska suunnittelun lähtökohta, ne näkemäni kuvat siellä netissä, ovat näissä vahvasti läsnä. Toisaalta, niin kuin taiteen tutkija Elliot Eisner on sanonut, vain Luoja luo tyhjästä, ihmisen luova teko on aina uusi näkemys entiseen.

Ihan omaa luomista näihin tuli mukaan erityisesti siitä, että pyrkimykseni oli käyttää kankaat mahdollisimman tyystin, viimeistä suikaletta myöten. Niinpä esimerkiksi langansuunta ei ole sama kaikissa yhden kokonaisuuden osissa, vaan etu- ja takakappale ovat toinen loimen, toinen kuteen suuntaisesti leikatut. Silloin kankaan kuvio on taskussa eri suuntainen kuin taustassa. Ja kun samaa kangasta ei enää riittänyt molempiin kappaleisiin, keräsin jämä-palat kaapista löytyneen raaveliinapalan päälle eräänlaiseksi uudeksi kuvioksi, ja tein siitä taskuksi kääntyvän takakappaleen. Kaikki palat tulivat käyttöön.

Koekäytössä nämä tekeleet eivät osoittautuneen kovinkaan käytännöllisiksi. Vaikka käytin aika jytyä tukikangasta niiden lujittamiseksi, eivät ne kuitenkaan kestä kovin painavaa taakkaa taskuissaan. Eihän tekstiilistä voikaan saada raskaitten tavaroiden säilytyskalusteita. Sen sijaan pienemmille ja kevyemmille tavaroille nämä sopivat hyvin. Kyllä ne käyttöesineitä ovat. Mutta mieleeni hiipii ajatus: jos ripustaisi koko repertuaarin – niitä syntyi 15 kappaletta – puhtaalle seinälle mukavaan sommitelmaan .... siitä voisi tulla ihan kelvollinen taideteos. En käyttäisi sitä säilytyskalusteena, vaan nauttisin värien kirjosta ja kuvioiden leikistä siinä. Ehkä panisin vahakankaisisiin lokerikkoihin pienen kukkaruukun kukkineen muutamaan taskuun. Olisi varmaan hauska hämmästyttää satunnaista kävijää tällä käyttöesine-taiteella.

Oikeesti, olen kutsunut läheisiäni joulunaikaan kylään ja ajattelin nauttia tästä teoksestani silloin seuraamalla, kuinka he valitsevat siitä kokonaisuudesta mieleisiään osia joululahjaksi minulta.

Itsenäisyyspäivänä 2016

seija

Tallenna

Tallenna

Tallenna