...siihen, että käytännöllinen järki herää kasvamaan pienen oppilaan mielessä?

Viisaita viestejä antiikin ajoilta

Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla oli 4.7.2018 kaksi mielenkiintoista kirja-arvostelua, joissa esiteltiin juuri suomennetut, antiikin aikaiset teokset: Sofoklen näytelmät Traakhiin neidot, Aias, Filoktetes ja Elektra sekä Senecan kolme esseetä nimellä Elämän lyhyydestä.

Sofokles kirjoitti näytelmänsä 400-luvulla (eaa.) ja Senecakin esseensä lähes 2000 vuotta sitten, mutta ne ovat äärimmäisen ajankohtaisia meidän aikanamme ja nykyisessä maailmassamme. Ne sisältävät viisautta, jota me juuri nyt tarvitsemme.

En tiedä, kuka niitä lukee tänä päivänä, kun voi hukuttaa huolensa viihteelliseen mediamyllerrykseen ja syyttä ongelmiamme liian suuriksi pienen ihmisen pohtia. Mutta sellaisen vaikutuksen nuo esittelyt näistä tuoreista suomennoksista minuun tekivät, että uskallan nyt kirjoittaa blogiini antiikin filosofin, Aristotelen, käsitteestä käytännöllinen järki, ja liittää sen suomalaisen käsitteen käsityö rinnalle. Eihän moinen rohkeus mitään uutta minulle ole, selvitin näiden käsitteiden yhteyden varsin perusteellisesti jo 1990-luvulla ja julkaisin ajatukseni väitöstutkimuksessani Ajatus käsissämme (1995).

En tiedä, kuka sitäkään enää lukee, kun täytyy myös käsityön opetuksella yrittää ylläpitää kaikin voimin Suomen kilpailukykyä ja aina vaan lisätä liikakulutusta, joka jo muutenkin on tuhoamassa maapallomme. Mutta uskokaa tai älkää, eräs mahdollisuus ratkaista vaikeita, ns. viheliäisiä ongelmiamme – ja etenkin ehkäistä uusien sellaisten syntymistä – on juuri siinä, että käytännöllinen järki pääsisi kehittymään mahdollisimman monessa kasvavassa ihmisessä. Siinä kehityksessä on käsityö-oppiaine avainasemassa..

Käsityötä tehdessä kehittyy tekijässä käytännöllistä järkeä

Ihmisen työn ja tekemisen tuloksena syntyy aina jokin ulkoinen tuotos, esim. jokin esine, kone, rakennus, runo tai sävellys. Samalla siinä syntyy aina enemmän tai vähemmän myös sisäisiä tuloksia tekijässä itsessään. Ne ovat kvalifikaatioita, jotka voidaan määritellä yksilön valmiuksiksi toimia tietyllä tavalla yhteiskunnassa. Kvalifikaatiot ovat siis eräänlaisia elämäntaidollisia kykyjä. Käytännöllinen järki on sellainen tärkeä elämäntaidollinen kyky, joka kehittyy ihmisessä, kun hän tekee käsityötä. Se on sellaista järkevyyttä, jonka avulla käytämme tietämistämme ja osaamistamme oikealla tavalla. Ilman sitä saatamme käyttää tietojamme ja taitojamme väärin tai haitallisesti. Tämän tärkeän kyvyn on sanottu voivan toimia vastuullisuuden korkeimpana tasona jopa ihmisen, sinänsä rajoja tuntemattoman, tietämisentahdon alueella.

Käytännöllinen järki kehittyy silloin, kun ihminen käyttää tuottamistoiminnassaan sekä fyysisiä että henkisiä kykyjään. Se muodostuu näistä molemmista, eli siinä on mukana sekä teoriaa että käytäntöä. Koska kokonainen käsityöprosessi, ideointi, taiteellinen ja tekninen suunnittelu, suunnitelmien toteuttaminen ja arviointi edellyttävät sekä fyysisiä että henkisiä kykyjä tekijältä ja kehittävät niitä monipuolisesti hänessä, on käsityön tekeminen juuri sellaista tekemistä, jota tarvitaan käytännöllisen järjen kehittymiseen. Mikä muu oppiaine kehittäisi sitä yhtä hyvin? Tässä on käsityö-oppiaineen eräs tärkeimmistä tehtävistä, eikä siihen tarvita monien käsityömateriaalien tuntemusta eikä monien erilaisten käsityötekniikoiden hallintaa. Riittää, kun oppilas oppii tuntemaan hyvin yhden materiaalin ja hallitsemaan siihen soveltuvat tekniikat. Eikä ole väliä, onko hänen opiskelemansa oppisisältö entiseen tekniseen työhön vai entiseen tekstiilityöhön kuuluva.

Hyvä kehitys alkaa pienestä sysäyksestä. Aikaa ei tarvita paljon, alkuun vain koskettava kokemus. Pian oppilas rakastuu materiaaliinsa ja innostuu opiskelemaan sen työstämistä aina vain paremmin. Kun valittuja tekniikoita ja materiaaleja on kutakin opetusryhmää kohti vain muutamia – tai vain yksi – vuosiviikkotuntejakaan ei tarvita kovin montaa. Sen sijaan tarvitaan käsityön opettajilta halua ja kykyä hyvään yhteistyöhön ja rohkeutta soveltaa annettuja opetussuunnitelman perusteita luovasti kunkin koulun paikallisten olosuhteiden, oppilaidensa toiveiden ja aikamme akuuttien tarpeiden edellyttämällä tavalla.

Viisaita viestejä nykyajan filosofilta

Syyskuussa 2018 ilmestyy tamperelaisen filosofin ja kasvatustieteilijän Veli-Matti Värrin teos Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Odotan sitä innolla. Kustantajan ennakkotietojen mukaan Värri väittää, että nykyinen kasvatusjärjestelmä pitää ylikulutusta normaalina elämäntyylinä. Mene itseesi, kasvattaja, näinhän se on! Värri kysyy, miten toimia kasvattajana, jos ymmärtää elämänmuotomme olevan ekologisesti kestämätön. Hän on oikeassa vastatessaan, että perimmäiset käsityksemme ihmisen ja luonnon suhteesta on ajateltava uudelleen.

Käsityötä opettava opettaja, sinä olet kasvattajana ratkaisevan tärkeässä asemassa näiden ongelmien suhteen. Unohda useimmat, ennen niin tärkeät käsityötekniikat, jotka olivat välttämättömiä arjessa selviytymiseen. Unohda pakonomainen valtion kilpailukyvyn pönkittäminen. Käytössäsi on hyvin toimiva kasvatuksen väline tämän päivän suuria ongelmia ratkaistaksemme.