Hän tekee käsitöitä, taidetta, tiedettä ja kaikkea muuta mielekästä ja arvokasta. Samalla hän voi keskittyä itsensä kehittämiseen. Eikä resursseista ole puutetta, eiväthän robotit tarvitse palkkaa. Tavoitteena onkin täydellinen palkkatyöttömyys. Palkitseva, mielekäs tekeminen, hyvän tekeminen ja hyvin tekeminen ovat nousussa.

Työn loppumisesta on puhuttu ja kirjoitettu jo kauan. Uhkaaja on aina uusi tekninen kehitys, jonka avulla työt voidaan tehdä yhä vähemmällä ihmistyövoimalla ja yhä lyhyemmässä ajassa. Ja tottahan se on. Monet vanhat ammatit ovat jo hävinneet. Ennen oli kuorma-autoissa apumiehiä ja linja-autoissa rahastajia. Ojia kaivettiin lapioilla ja puut kaadettiin pokasahalla. Voi kirnuttiin ja kankaat kudottiin kotien pirteissä oman perheen voimin. Kuka enää muistaakaan näitä!

Moni muistaa sen sijaan vielä sen kun pankkivirkailijat vähenivät olemattomiin, ja me onnettomat jouduimme opettelemaan asioimista kaikenlaisten automaattien kanssa, vieläpä "repimään rahaa seinästä". Muistamme vielä sievät sihteerit suurten johtajien rinnalla ja sen, että moni tuttu sai konttoristin paikan tehtaan toimistossa suoraan oppikoulun viidenneltä luokalta päästyään. Nämä työt ovat korvautuneet tietotekniikalla, jota sekä suuret että vähän pienemmät johtajat ihan itse käyttävät.

Ennen oli myös päiväapulaisia kodeissa, joista molemmat vanhemmat kävivät töissä. Minäkin kuuluin niihin onnellisiin, jotka saivat nauttia tämän työvoiman arvokkaasta työstä. Joskus päiväapulaisena meillä oli juuri kansalaiskoulusta päässyt tyttö, "työharjoittelussa" perheenemännäksi opettelemassa, toisinaan taas oman äitini ikäinen naapurin emäntä, joka halusi vaihtelua eläkeläiselämäänsä. Heidän työtään eivät robotit voineet korvata. Sitä tehdään tänä päivänä päiväkodeissa, tekijöinä ovat yliopistossa koulutetut lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat. Kaikki lapset saavat myös esiopetusta ennen kouluun menoa. Näiden muutosten merkitystä on vaikea yliarvioida, ihmisen kehitystä jos ajatellaan.

Meillä on siis jo jonkin aikaa ollut robotteja, jotka ovat jollain tietyllä tavalla "älykkäitä". Ne osaavat tehdä tietynlaisia tehtäviä ihan itsekseen. Joku osaa imuroida, toinen hoitaa autonajon itsenäisesti ilman ihmisen apua. On "älykkäitä" koteja ja "älykkäitä" hissejä, jotka palvelevat ihmistä vapauttaen hänet monista sellaisista toimista, jotka ennen veivät runsaasti aikaa ja voimia. Näiden laitteiden "älykkyys" on soveltavaa tai heikkoa. Eivät ne meitä pelota, päinvastoin ne nähdään kiinnostavina apulaitteina, jotka helpottavat arkeamme.

Mutta jos koneella on yleisälykkyyttä, eli se osaa ratkaista ongelmia ja järkeillä ihmisen tavoin. Silloin se kyllä vähän pelottaa. Se ei enää välttämättä ole vain auttajamme, se voi olla myös kilpailijamme. Haluammeko todella tähän maailmaamme ei-inhimillisiä olioita, jotka pystyvät itsenäisesti ratkaisemaan ongelmia ja kenties päättäävät asioista puolestamme?

Sitähän me emme varmaankaan halua. Totta puhuen, asiantuntijoiden näkemysten mukaan tuollaista vaaraa ei olekaan näkyvissä. Erilaiset automaattisesti toimivat laitteet lisääntyvät kyllä nopeasti, ja ne "hallitsevat" yhä laajempia toimintoja, mutta ne eivät tietenkään ole itsenäisiä kehittymisessään. Ne eivät opiskellen hanki tietoja eivätkä harjoittele uusia taitoja kuten ihminen, mutta ne toimivat ihmisen kanssa. Ne kykenevät ottamaan vastaan ärsykkeitä ympäristöstään ja prosessoimalla sisältämäänsä tietoa ne sitten voivat "päätellä", miten on toimittava kussakin tilanteessa. Loppujen lopuksi ihminen on niiden kehittäjä, ja ihminen voi myös niiden toimintatapoja halutessaan muuttaa.

Voit kysyä, miksi ihminen on kehittänyt nämä laitteet ja haluaa edelleen kehittää niitä. Vastaus on: hän on halunnut ne tekemään yhä useampia tehtäviä puolestaan voidakseen itse päästä yhä uusien ja yhä suurempien kehitysmahdollisuuksien äärelle.

Pari esimerkkiä historiasta selventänee asiaa. Eräs vertailukohta meneillään olevalle tekniselle kehitykselle voisi olla vaikkapa kirjapainotaidon kehitys 1400-luvulla. Ennen Gutenbergin keksimää painokonetta kirjat kirjoitettiin käsin, tai teksti kaiverrettiin käsin puisille laatoille, joilla se sitten painettiin paperille. Homma oli tietenkin hyvin hidasta ja vaivalloista, ja kirjat olivatkin vain kirkonmiesten ja rikkaitten mahtimiesten luettavissa. Painokone mahtoi olla monista aikalaisista pelottava robotti, joka suolsi sisuksistaan arvokasta tietoa paperille kaiken kansan (vähitellen myös naisten) luettavaksi. Työ loppui sadoilta munkeilta koko Euroopassa ja uudet ajatukset levisivät vauhdilla ympäri maanosaa. Mutta ei se mitään, ihmiset saivat tämän tekniset innovaation avulla tietoonsa hyviä perusteita arvioida ja arvostella valtaa pitäviä hallitsijoita ja kirkkoa. He saivat omat asiansa entistä paremmin omaan hallintaansa. Seurauksena oli mm. uskonpuhdistus, valistusaika ja luonnontieteiden edistys, joka myöhemmin toi mukanaan teollisen vallankumouksen.

Toisena okoon esimerkki pienestä ranskalaisesta Pont Avenin kylästä rautatien tullessa kylään. Se oli aiemmin ollut suurista keskuksista eristäytyneenä elävä, hyvin hitaasti kehittyvä, mutta luonnonkaunis ja rauhaisa paikka. Sille alkoi uusi kukoistuskausi, kun rautatie rakennettiin sinne. Pariisilaiset taiteilijat ja opiskelijat löysivät tämän inspiroivan työskentely-ympäristön nyt, kun se oli helposti junalla tavoitettavissa, eikä enää tarvinnut turvautua vaivalloiseen hevoskyytiin. Hevoset ja hevosmiehet jäivät kyllä samalla työttömiksi. Voimme kuvitella, että heille avautui kuitenkin muita kiinnostavia tehtäviä uuden kehityksen myötä.

Luovuus on tässä maailmassa yksin ihmisen kyky. Sen lisäksi ihmisellä on erittäin hyvin monenlaisiin tehtäviin sopivat kädet. Tätä yhdistelmää käyttäen ihmisellä on suuri tulevaisuus, ja siitä on jo näkyvissä selviä merkkejä.

Lähteenä:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79260/Pilkahduksia_tulevaisuuteen.pdf?sequence=1