Hyvin tehdyt käsityötuotteet tuntuvat hyviltä. Ne sopivat yhteen ihmisen fyysisen olemuksen kanssa lempeästi ja luonnollisesti. Niistä saa pitävän otteen ja tukevan nojan. Ne mukautuvat vartalon liikkeisiin ja hyväilevät ihoa. Epäilemättä näiden laadullisten ominaisuuksien takana on se tosiasia, että ihmiskäsi on ollut välineenä niitä tehtäessä. Mutta tässä ei ole koko totuus. Käsityötuotteet ovat luonteensa mukaisesti tarkoitetut ihmisen käyttöön ihmisen fysiologian edellyttämällä tavalla, ne ovat tuotteita ruumista ja ruumiillista toimintaa varten. Sellainen esine on mm. nakkilalainen keinutuoli.

Sain muutama vuosi sitten omakseni keinutuolin, pienen nakkilalaisen, juuri itselleni sopivan. Niitä tehdään nimittäin kahta kokoa. Sitä oli jo käytetty vuosikymmeniä, mutta se on edelleen kuin uusi. Alunperin se oli valkoinen, mutta hioin sen ja maalasin mustaksi, koska mustana se sopi paremmin kotiini. Rakastan sitä ja istun siinä niin mielelläni aina lukiessani, neuloessani, ajatellessani.

Onko nakkilalainen keinutuoli käyttöesine vai taideteos?

Se on käyttöesine, mutta ei puhtaasti tai pelkästään sitä. Jokaisessa käyttöesineessä on myös piirteitä tai ominaisuuksia, jotka eivät ole sen käytön kannalta tarpeellisia. Niiden työstäminen tuotteeseen on vaatinut tekijältä usein paljon työtä ja vaivannäköä, joka siis tuotteen käytön kannalta on turhaa. Tässä keinutuolissa sellaisia ovat selkänojan yläreunan, käsinojien päiden ja messinkivahvisteisten jalasten päiden muotoilu. Ne ovat kauniita yksityiskohtia, joita ei keinutuolin käytettävyyden kannalta välttämättä tarvita. Miksi käyttöesineen tekijä näkee tällaista tarpeetonta vaivaa ja tekee turhaa työtä?

Kauneus käsin tehdyssä käyttöesineessä ei ole mikään lisäarvo, jonka avulla käsityöläinen pyrkii tekemään tuotteestaan taidetta. Käsityöhön kuuluu olennaisesti kauneuden tavoittelu tekemisessä. Jopa esihistoriallisia käsin tehtyjä esineitä tutkittaessa on voitu todeta, että käyttötarkoitus eli funktio ei riitä selittämään niiden esteettisiä ominaisuuksia. Vain harvoin ihminen on tuottanut käsillään jotain olematta kiinnostunut tekemänsä esineen esteettisestä laadusta.

Esineiden, niin taideteosten kuin käsityötuotteidenkin, ymmärtämisessä on määräävänä tekijänä intentio eli tarkoitus. Se viime kädessä erottaa ihmisen tekemät esineet toisistaan ja selittää miksi ne on tehty, ja miten ne maailmassa ovat. Käsityön tekijän intentio ei ole tehdä pelkästään käyttökelpoisia ja toimivia tuotteita, vaikka se joskus riittäisikin tekemisen tavoitteeksi. Hän haluaa tehdä aina myös kauniita, ihmisen aisteja monin tavoin tyydyttäviä tuotteita. Jos hän tässä tavoitteessaan onnistuu, mahdollistavat käyttöesineen esteettiset ominaisuudet myös käyttäjän esteettisen kokemuksen. Käyttöesineestä tulee silloin taideteos, ja käyttäjästä tulee taiteen kokija. Käyttöesineen tuleminen esteettisen kokemuksen kohteeksi edellyttää tietysti, että tekijällä on esteettisiä kykyjä, joita hän voi käyttää taiteellisen ilmaisunsa välineinä, ja että käyttäjällä on esteettisen kokemisen kykyä.

Vain ihmisen fyysisen olemuksen kautta voi ihmisen mieli, hänen luovuutensa ja älynsä, vaikuttaa ulkopuoliseen maailmaan. Käsi on mielen jatke. Kun ihmisellä on käsityötaitoa, saa hän myös ajatuksen ikään kuin käsiensä varaan. Oikean tekniikan ja sopivan materiaalin ollessa saatavilla muodostuu automaattisesti, taitavan käden välityksellä, yhteys ihmismielen ja valmistettavan kohteen välille; käsi muokkaa (inform) syntyvän esineen fyysisen muodon ja antaa samalla sille sen henkisen merkityksen. Englannin kielessä sana inform ilmaisee hyvin sen, mitä käsityön tekijä tekee. Hänen työnsä on kyllä hänen teknisten taitojensa ja materiaalituntemuksensa tulos, mutta samalla se tuo ilmi hänen ajatuksiaan, ideoitaan ja älyllisiä ratkaisujaan. Ilman viimemainittuja ei työn tulos voisi saada myöskään fyysistä ilmiasuaan.

Näin yhtyvät ihmisen fyysiset ja henkiset ominaisuudet myös taiteen tekemisessä, vaikka tekemisen tekniikka olisikin jokin muu kuin käsityötekniikka. Taiteen arvossa omaa ja autonomista on sen vastaanottajalle suoma esteettinen kokemus, välitön kiehtova tyydytys, jonka lisäksi vastaanottaja ei kaipaa siltä mitään muuta käyttöarvoa. Taiteen käyttöarvo on esteettisessä kokemuksessa. Ilman kokevaa subjektia ei ole olemassa taideteoksia. Tässä mielessä myös taideteos on siis myös käyttöesine.

Käsityön esteettisyys on handsome

Käsityönä tehdyn esineen arvossa omaa ja autonomista on sen erinomainen sopivuus ihmisen käteen tai vartalolle, sen hyväilevä tuntu iholla, sen ihmiselle sopivat mittasuhteet ja helppokäyttöisyys, kaikki se, mitä on englanninkielisen sanan handsome vanha, 1400-luvulta periytynyt merkitys. Kyseiset ominaisuudet tuotteessa ovat korkeatasoisen käsityötaidon osoituksia ja syntyvät erilaisten käsityötekniikoiden taitavan käytön seurauksena. Mutta ne eivät ole pelkkää taitavaa teknistä suoritusta. Käsityöläiselle hänen tekniikkansa on välittömässä yhteydessä hänen ilmaisuunsa. Käsityötuotteen handsome on sen käyttäjän ja vastaanottajan esteettisen kokemuksen sisältöä, se on käsityötuotteen kauneutta. Sen puutteen käyttöesineessä voi tuntea epämukavuutena ja käytön hankaluutena, mikä kuitenkaan ei estä esineen käyttöä. Teollisesti tuotetuissa esineissä handsome-ominaisuuden puutteen voi usein kokea hyvin selkeästi. Handsome-ominaisuus käsityötuotteessa ei ole välttämätön, mutta se tekee käyttöesineestä kuitenkin myös ei-käyttöesineen.

Minun keinutuolini istuinosan alapinnalla on merkintä: Niilo Laine, keinutuolimestari, Nakkila. Se on siis signeerattu, niin kuin taideteoksen kuuluu olla. Ihanaa, kun se ei kuitenkaan ole vain taideteos, ja saan siinä istuskellen nauttia myös sen erinomaisesta käytettävyydestä, käsityön omasta handsome-esteettisyydestä!