Kävelyllä jätevuoren päällä

Kävelen ja katselen, mutta osaanko nähdä ja havaita?
Kävelenkö kuolleen materian päällä, vai enkö vain huomaa sen elävän?
Ymmärränkö ihmetellä, mitä Luonnossa on?

Henry David Thoureau kirjoitti The Atlantic Monthly'n kesäkuun numeroon vuonna 1862 otsikolla Walking kirjoituksen, joka on ilmestynyt suomeksi vuonna 1998 nimellä Kävelemisen taito. Luin sen joskus 90-luvun lopulla ja vähän turhauduin. En oikein ymmärtänyt mistä "kävelemisen taidosta" Thoureau puhui. Mutta nyt, kun luen Jane Bennett'n kirjasta Materiaalin väre (2004, suomeksi 2020), että hän löysi eräänä kevätaamuna Baltimoren Gold Spring Lanelta myrskyviemäristä muovisen suojakäsineen, tiheän maton tammen siitepölyä, kuolleen rotan, muovisen pullonkorkin ja sileän puukepin ja silloin yhtäkkiä saavutti hetkeksi sen, mistä Thoureau oli tehnyt elämänsä päämäärän: taidon yllättyä siitä mitä näkee, nyt vasta minäkin ehkä ymmärrän, mitä Thoureau tarkoitti kävelemisen taidolla.

Näin aloittaa Thoureau kirjoituksensa:
"Haluan lausua sanan Luonnon puolesta, täydellisen ja alkuperäisen vapauden puolesta vastakohtana kansalaisen vapaudelle ja sivistykselle. Haluan tarkastella ihmistä luonnon asukkaana tai sen erottamattomana osana pikemminkin kuin yhteiskunnan jäsenenä. Haluan esittää äärimmäisen kannanoton, jolloin voin lausua sen painokkaasti, sillä sivilisaation esitaistetelijoita on kylliksi: kirkkoherra ja koululautakunta ja jokainen teistä pitää siitä huolen."

Bennett löysi Baltimoren Gold Spring Lanelta myrskyviemäristä kulutusyhteiskunnan sivistyneiden jäsenten, meidän ihmisten, pois heittämää roskaa, elotonta materiaa, niin kuin me ajattelemme, kun emme näe vaikka katsomme. Mutta kyllä voimme oppia näkemään ja havaitsemaan objektien ilmaisua. Olen siitä minäkin Maurice Merleau-Ponty'lta lukenut, ja vähitellen ehkä ymmärrän. Silloin paljastuu, että kuolleesssa roskassa on olio-voimaa ja se roska on asianosainen siihen, mitä maailmassa tapahtuu.

Robert Sullivan kuvaa kirjassaan The Meadowlands (1998) kävelyään New Jerseyn roskakukkuloilla Manhattanin ulkopuolella ja väittää, että ne kukkulat ovat elossa. Ne ovat täynnä mikroskooppisia organismeja, jotka elävät maan alla pimeissä ja hapettomissa yhteisöissä ja hengittävät ulos hiilidioksiidia ja metaania ruokkimaan tulipaloja ja syömään otsonia. Sullivan näki mustaa suotovettä tihkuvan maasta ja virtaavan alas kohti pohjavesiä. Se syntyi täällä öljyn, rasvan syanidin ja arsenikin, kadmiumin, kromin, kuparin, lyijyn, hopean, elohopean ja sinkin muhennoksena. Alhaalla se sekoittuisi myrkkyvirtoihin.

Roskakukkulat ovat kokonaan poisheitettyä, ei-enää-haluttua hyödykettä, tuottamisen ja kuluttamisen välttämätöntä sivutuotetta, jota ei kuitenkaa koskaan voi heittää "pois". Se on vitaalista materiaalisuutta, joka jatkaa toimiaan. Sillä on olio-voima ja -valta, elottomien olioiden kyky tuottaa dramaattisia vaikutuksia ympäristössään. Kävelemisen taitoa on se, kun kävellessäsi katsot ympärillesi, näet ja ymmärrät sen.

Emmekö halua oppia kävelemisen taitoa

Maastopyörällä on kiva kruisailla metsäpoluilla, sähköpotkulaudalla pääsee tosi vauhdikkaasti paikasta toiseen ja autolla on mukava liikkua säällä kuin säällä. Nämä välineet oat hyviä, paitsi että kun niillä kulkee ei juuri ehdi ympärilleen vilkuilla. Mutta haluammeko edes nähdä, missä kuljemme?

Onko meillä Suomessa jätevuoria tai roskakukkuloita? Ei ole. Yritin etsiä netistä ja kirjastosta tietoa sellaisista, enkä löytänyt. Vanhoja kaatopaikkoja on kyllä "katettu" ja "maisemoitu", mutta Helsingissä niitä sanotaan huipuiksi, joissa pääsee ihailemaan maisemia ja vaikkapa kuntoilemaan rapuissa juosten. Malminkartanonhuippu on Helsingin korkein paikka, 91 m, se on syntynyt rakentamisen ylijäämämassoista. Vuosaarenhuippu on 60 m korkea, Talistakin löytyy Talinhuippu. Kaikki ovat suosittuja ulkoilualueita, joten kyllä siellä varmaankin pajon on myös kävelijöitä, mutta onko heillä sitä kävelemisen taitoa mitä Thoureau tarkoitti, ja haluavatko he edes sitä oppia?

Turussa on luonnollisia kukkuloita ja vuoria niin monta, ettei vanhoista kaatopaikoista ole tehty "huippuja", sen sijaan niiden päälle on rakennettu hulppeita rakennuksia esim. Majakkarantaan (Turun Sanomat 5.3.2007.) Lehtitiedon mukaan asukkaat eivät kuitenkaan ole saaneet varmistusta asiaan, eikä rakentajallakaan "ole havaintoja kaatopaikasta". Ilmeisesti kukaan ei ole "osannut" siellä ennen rakentamista kävellä.

Meillä on taito rakentaa, tehdä tavaraa, tuotteita ja teoksia. Opetelkaamme myös kävelemisen taito.

Kuva pixabay.com