Ihmiskäsien toiminta-alue on aika laaja. Tässä ne touhuavat silmieni edessä konkreettisessa todellisuudessa, ja jälkeä syntyy. Samalla ne muokkaavat aivojeni toimintaa yhä vikkelämmäksi ja monipuolisemmaksi. Vaikka itse asiassa, aivot ne ohjaavat käsieni toimintaa. Ja peliin puuttuu aina välillä myös sydän, siis tunteet. Eipä ole ihme, jos käsialani vaihtelee päivittäin, joskus jopa hetkittäin.

Neuleessa se näkyy ärsyttävänä epätasaisuutena. Käsityönopettajakoulutuksen alkutaipaleella sain opettajaltani hyvän neuvon: lankakerästä työhön juokseva lanka oli ohjattava vasemman käden etusormen päältä, keskisormen alta, nimettömän päältä ja pikkusormen alta kulkevaksi. Silloin oli helpompi pitää langan kiristys tasaisena työn edetessä. Se toimii minun kohdallani. Käsialani oli tuon opin saatuani paljon tasaisempaa kuin ennen. Mutta ei se ole ihan satavarma keino sekään.

Tässä se hyvin näkyy. Jostain syystä halusin neuloa tätä hihaa monena iltana peräkkäin, vaikka aikaa ja voimia riitti vain lyhyen tuokion ajaksi. Joskus olin kireällä mielellä, toisella kertaa kovin väsynyt tai sitten vain löysän välinpitämätön. Ei olis kannattanut tehdä niinä iltoina siitä yhtään silmukkaa!

En kuitenkaan purkanut sitä hihaa. Tuskin se olisi paljon parantunut toisellakaan kerralla, sillä sellainenhan minä olen, ailahtevainen olento. Siinä näkyy minun käsialani, joka kyllä voi kehittyä harjaannuksen myötä, mutta aina se jossain vaiheessa kuitenkin vilahtaa esiin taas. Jos ostan teollisesti valmistetun neuleen, se on todella kauniin tasainen pinnaltaan. Niin tietenkin, sillä koneella ei ole käsialaa.

Kun joku joskus kysyy, Oletko itse tehnyt tuon?, en oikeastaan tiedä, tarkoittaako hän sitä, että kotikutoisuus näkyy tekeleessä epätasaisuutena, vai että onpas persoonallinen neule, ihan sun näköinen.

Ja hyvä niin.

Mutta sen tiedän, että käsillä tekeminen kuuluu ihmisenä olemiseen, ja vain ihmisellä on käsiala.

Tiedän niin ikään sen, että kun pohdin näitä, se osoittaa että minulla on jossain määrin vapaa tahto. Minulla on mahdollisuus pukeutua myös tehdasvalmisteiseen neuleeseen. Kyseessä on valinta. Eikä valinta kohdistu ainoastaan tuohon konkreettiseen esineeseen, valitsen myös sen kokemuksen, miltä itse tekeminen ja valmiiksi saattaminen tuntuu. Samalla valitsen myös vastuullisuuden. Olen vastuussa siitä, että tekemäni esine on olemassa sekä esteettisine että myös kaikkine muine ympäristövaikutuksineen.

Katsot käsialaasi käsityössä ja tunnet itseäsi taas vähän paremmin. Kuinka tärkeää onkaan tehdä jotain käsillään!