Käsityö on hyvin perusteltu oppiaine kaikilla koulutusasteilla, koska se, mitä eniten juuri nyt tarvitsemme on ekologinen sivistyneisyys, ja luonnosta saadun materiaalin työstäminen käsin on eräs lähtökohta ihmisen ekologiselle sivitymiselle.

Tiedon poimintaa kasvatusfilosofisesta tutkimuksesta.

Jos ette vielä ole lukeneet Veli-Matti Värrin kirjaa Kasvatus ekokriisin aikakaudella (2018, Vastapaino), suosittelen lämpimästi siihen tutustumista. "Kasvatus on sidoksissa vallitsevaan maailmankuvaan, se on sosialisaationa ylläpitämässä ja tuottamassa vallitsevaa järjestystä, mutta samalla sen olisi luotava mahdollisuuksia vallitsevan ylittämiselle ja uudelle elämänmuodolle", sanoo Värri (emt.,139). Hänen mukaansa kriittinen arvotajunta, jossa on sijansa kohtuullisuudelle, lempeydelle ja vastuulliselle luontosuhteelle, pitäisi olla tärkein kasvatuspäämäärämme, mutta kasvatuksesta onkin itsestään päässyt muodostumaan osa teknologisoituneen maailman ongelmaa (emt., 20-21).

Värri otti tehtäväkseen selvittää, miten näin pääsi käymään, ..."millä tavoin ihminen haluavana olentona sopeutuu ja sopeutetaan ylikulutusmaailman rakenteisiin ja kestämättömäksi osoittautuneisiin toimintamalleihin" (emt., 50). Miksi kasvatus- ja koulutustutkimuksessakin osaltaan hyväksytään itsestäänselvyytenä, että tuottavuus ja kilpailukyky ovat ihmisen toimien lopullinen ja ainoa päämäärä (emt., 51).

Tutkija joutui siis miettimään, mitä tärkeää tietoa maailmasta, ihmisestä ja ihmisen käyttäytymisestä meiltä puuttuu, kun tähän harhaiseen näkemykseen olemme ajautuneet. Tehtäväänsä suorittaessaan hän käyttää hyvin laajaa lähdeaineistoa hyväkseen. Nostan siitä esiin tässä vain ranskalaisen filosofin, Maurice Merleau-Pontyn teorian ihmisruumiista mailman "lihana". Se tarkoittaa sitä, että ihmisruumis on paitsi objekti, olio olioiden joukossa, myös fenomenaalinen eletty ja koettu ruumis, joka liikkumiskykynsä ja fyysisten kykyjensä ansiosta mahdollistaa maailmasuhteemme. Ruumiilla on myös liikkuvuudestaan ja fyysistä mahdollisuuksistaan sanaton tietoisuus, joka on tyyppiä  "minä osaan". Maailman ja ihmisruumiin yhteinen lihallisuus merkitsee ruumiin kietoutuneisuutta maailmaan ja mahdollistaa ihmisen ja maailman kommunikaation. (Värri 2018, 56-57.)

Tiedon poimintaa, käsityön filosofian tutkimuksesta.

Jos ette vielä ole tutustuneet julkaisuuni "Käsin tekemisen filosofiaa" (Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos, Rauman yksikkö, 2014), niin kannattaisi ehkä vilkaista. Osassa I "Ruumiina ja henkenä maailmassa" on alaotsikko "Kanssakäymistä ihmisen ja maailman välillä". Siinä selvitän samaa ilmiötä Merleau-Pontyn ja myös Tere Vadènin mukaan.

                      Ihmisen aistimus on sananmukaisesti yhteyttä, se on vitaalista kommunikaatiota maailman ja ihmisen välillä. Se tekee maailman meille olevaksi tuttuna elinympäristönämme. Käytännössä se merkitsee sitä, että käityötä tehdessään tekijä saa autenttista tietoa materiaalilta. Käden taitava työstöliike on kuin kysymys materiaalille, ja taidon herkistämä aistimus tulkitsee vastauksen työstöliikkeen vaikutuksesta matetriaalissa. Sekä kysymys että vastaus ovat sanattomia. Tätä tiedonhankintaa voitaisiin verrata toisen ihmisen tarkoitusten empaattiseen tulkintaan ja ymmärtämiseen – siitä huolimatta, että materiaalilla ei ehkä ole omia tarkoituksia. Se, että näin saavutettu tieto on autenttista merkitsee puolestaan sitä, että se on paikallista ja tilanteeseen sidottua tietoa. Siitä ei voi päätellä yleisiä totuuksia.

Tiedon poimintaa ympäristöfilosofian tutkimuksesta.

Aivan uusi väitöstutkimus, ympäristöfilosofian alaan kuuluva, sisältää teorian ekologisesti relationaalisesta moraalisesta toimijuudesta. Kyse on ihmisen moraaliseen toimintaan liittyvistä käsitteellisistä muutoksista ja niiden filosofisista vaikutuksista ympäristöfilosofian tutkimuksessa. (Suvielise Nurmi. 2020. Ecologically Relational Moral Agency : Conceptual Shifts in Environmental Ethics and Their Philosophical Implications. Faculty of Theology. University on Helsinki.)

Väitöstilaisuus on 6.3.2020, eikä minulla ole vielä tutkimuksesta painettua versiota, joten en voi esittää lainauksiani sivunumeroilla varustettuna. Ennakkotietona tutkimuksesta voin kuitenkin kertoa, että siinä piirtyy näkyviin filosofinen tausta niille ihmisen eettistä kehitystä ja luontosuhdetta koskeville näkemyksille, joita viime vuosina on esitetty kasvatusfilosofian ja käsityön filosofiankin alueella, ja joita edellä pieneltä osin availin.

Modernissa länsimaisessa filosofiassa on ollut vallalla käsitys ihmisen erityislaadusta muun olevaisen rinnalla. On ajateltu, että ihminen on kykenevä tekemään sekä omaa elämäänsä ja toimintaansa että muuta olevaista koskevia eettisiä päätöksiä ja valintoja itsenäisesti ja vapaasti. Kuitenkin sekä luonnontieteellisen tutkimuksen että kognitiivisen psykologian, ja myös esim. ekofeminismin taholta on viime vuosina saatu runsaasti uutta, sekä teoreettista että empiiristä tietoa ihmisen käyttäytymisen kehittymisestä ja muotoutumisesta kiinteässä suhteessa elinympäristöönsä. On noussut esiin tarve muuttaa perinteistä käsitystä ihmisestä eettisenä toimijana.   

Suvielise Nurmi päätyy esittämään, että ihminen ei moraalisena toimijana ole lainkaan vapaa eikä itsenäinen, vaan hänen moraaliset ratkaisunsa ja eettinen kehityksensä riippuu paitsi hänen sosiaalisista suhteistaan ihmisyhteisössä, myös hänen suhteesta luontoon ja kaikkeen olevaiseen maailmallisessa ympäristössään. Suvielise Nurmi puhuu ihmisen dialogista ympäristönsä kanssa ja hänen kumppanuudestaan sekä elollisen luonnon että luonnon materiaalien kanssa. Tämä suhteessa eläminen on molemminpuolista kumppaneiden välillä, ja siihen kuuluu hoivaa ja rakkautta. Ekologisesti  relationaalisena toimijana ihminen oppii ekologisesti vastuulliseksi.

Nämä ovat käsityön tekijälle tuttuja asioita. Hän voi oppia niitä ollessaan työssään fyysisessä / ruumiillisessa / lihallisessa yhteydessä maailmaan. Siinä on ihmisen erityisyys muuhum olevaiseen nähden, ja se se on eräs parhaista perusteista käsityöoppiaineelle koululaitoksessamme.

*Tämä blogikirjoitus on päivitys blogikirjoitukseeni "Käsityökasvatuksen filosofisista lähtökohdista" (4.10.2018).