TAO (Teknisten aineiden opettajat ry) julkaisi kannanoton, jossa vetosi peruskoulumme entisen oppiaineen, teknisen työn puolesta https://www.tekninenopettaja.net.
Kannanotto lähetettiin, Elinkeinoelämän keskusliitolle (EK) ja sieltä saatiin myötätuntoinen vastaus, jossa kerrotaan, että liitto jakaa TAO:n kanssa huolen tekisen osaamisen laskusta maassamme ja työvoiman saatavuudesta tulevaisuudessa.


Olen sanaton – ja sanon sittenkin

Suomalaisessa peruskoulussa ei, lain mukaan, ole enää pariinkymmeneen vuoteen ollut oppiainetta Tekninen työ eikä oppiainetta Tekstiilityö. Niiden tilalla on oppiaine  Käsityö. Muutos on poliittinen, demokraattisen yhteiskuntamme lainlaatijan eli eduskunnan tekemä, ja sitä valmisteltiin huolellisesti laajan asiantuntijajoukon avustuksella.

Voimme luottaa siihen, että kaikkien peruskoululain valmistelutyöhön osallistuneiden asiantuntijoiden ja päättäjien vilpitön tarkoitus oli yleissivistävän perusopetuksemme kehittäminen entistä paremmaksi ja ajanmukaiseksi. Lopputulos ei kuitenkaan voi miellyttää kaikkia, koska se demokratiassa aina on kompromissi.


Peruskoulu, samoin kuin lukiokin ovat yleissivistäviä oppilaitoksia

Ne palvelevat lasten ja nuorten kasvua mahdollisimma hyvin itseään, muita ihmisiä, kaikkia olevaisia ja koko maailmaa ymmärtäviksi, luoviksi, kehitys- ja toimintakykyisiksi kansalaisiksi. Tähän tarkoitukseen käsityö kaikkine tekniikoineen ja materiaaleineen sopii mainosti, sillä se on oppilasta hyvin monipuolisesti kehittävä oppiaine. Tästä asiasta meillä on jo kauan ollut runsaasti tutkimustietoa.

Ammatillisen koulutuksen eri asteilla ja yliopistoissa kansalaiset hankkivat pätevyyden palvella yhteiskuntaa työelämässä. Siinä koulutuksen vaiheessa, ja myöhemmin saatavan työkokemuksen myötä, heillä on mahdollisuus saavuttaa työelämän edellyttämä taso valitsemallaan osaamisen alueella. Peruskoulussa mestaruus ei ole mahdollista, eikä edes tavoitteena.


Peruskoulain toteutumista pyritään ohjaamaan kymmenvuosittain päivitetyillä Peruskouln opetussuunnitelman perusteilla

Opetussunnitelman perusteita valmistelevat kunkin oppiaineen osalta kyseisen aineen asiantuntijoista: opettajista, opettajankouluttajista ja tutkijoista koostetut työryhmät.

Valmistelutyö perustuu alan tutkimuksiin, mutta on samalla erilaisia näkemyksiä ja käytännön kokemuksia edustavien työryhmän jäsenten dialogia, jossa muokataan yhdessä mahdollisimman tasapuolinen ja kaikkia tyydyttävä kyseisen oppiaineen opetussuunnitelman perusteita kuvaava teksti. Työryhmän työtä ohjataan ja valvotaan hallinnollisesti ja poliittisesti. Tekstiä joudutaan siis useaan kertaan korjaamaan, ja lopputulos on pitkälle viety kompromissi. Kun teksti on valmis, sen laatijat kiertävät laajalti eri puolilla maata sitä selittämässä ja kysymyksiin vastaamassa. Näin ainakin itse tein palveltuani tässä tehtävässä kaksi eri kertaa.

Työryhmän jäsenet eivät saa palkkaa. Tehtävä kuluu opetuksen ja tutkimuksen lisäksi heidän työhönsä niin sanottuna yhteiskunnan palveluna.


Kunta- ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat tehdään opetussuunnitelman perusteiden pohjalta kunnissa ja kouluissa opettajien ja kunnan kouluviranomaisten toimesta

Me Suomessa olemme onnellisessa asemassa, sillä meillä on tiukan karsinnan jälkeen suuresta hakijajoukosta aina saatu valita nuorisomme parhaimmistoa edustavat opiskelijat opettajankoulutukseen, ja itse koulutus on hyvin korkeatasoista. Siksi olemme voineet antaa valtakunnallisten opetussunnitelman perusteiden toteutumisen käytännössä paikallisten toimijoiden huoleksi. He eivät johtajia tarvitse. Myös vastuu jakautuu näin eri tasoille, ja käytännön tieto ja kokemukset ovat kiinteasti mukana opetussuunnitelman perusteiden toteutumisessa.


Käsityö, käsin tekeminen, voi suomalaisessa yhteiskunnassa nykyisin oikein hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan yhteiskunnan teollistumisen jälkeen

Käsityöharrastus on lisääntynyt huimasti entisestään. Hyvänä vauhdittajana siinä on ollut tietotekniikan kehittyminen ja sosiaalinen media. Tietoa on helposti saatavilla. Kokemuksia voidaan jakaa ja apua saada osaajilta milloin vain. Omia töitään voi myös mukavasti esitellä suurellekin joukolle ja saada muilta asiasta kiinnostuneilta kritiikkiä ja kannustusta.

Tieto ja ymmärrys käsityön merkityksestä ihmisen monipuoliselle kehittymiselle ja hyvinvoinnille on niin ikään lisääntynyt. Siitä eivät enää puhu vain käsityön tutkijat, mukaan keskusteluun ovat tulleet myös mm. aivotutkijat, psykologit, kognitiivisen psykologian tutkijat ja tekoälyn kehittäjät.

Materiaalien, työn ja tekemisen laatu on noussut kaikessa tuottamisessa entistä tärkeämpään asemaan. Ja kun asiakas kysyy laatua eikä vain vertaile hintoja, niin tuottaja etsii katseellaan  käsityön tekijää. Käsityönä tehty on yhtä kuin laadukkaasti tehty, luontoa säästäen ja materiaalia hoivaten tehty. Nämä ovat nousevia trendejä.

Me elämme keskellä kulttuuria, jossa kukoistavat sellaiset ilmiöt kuin DIY eli teeseitse!, ProAm eli laadultaan ammattimaisen tekemisen harrastaminen ja Maker culture eli tehdään yhdessä ja opitaan toisiltamme. Käsityö ei todellakaan ole kuolemassa, vaan syntyy yhä uudelleen uusiin yhteyksiin ja liittyy uusin tekemisentapoihin. Kuinka se nyt häviäisi myöskään peruskoulun oppiaineiden joukosta! Siellä, yhteiskunnallisen instituution sisällä, sen kehittämisessä tarvitaan kuitenkin paljon monia näkemyksiä ymmärtävää, kärsivällistä, luovaa ja rohkeaa yhteistyötä, joka johtaa mahdollisimman hyvään kompromissiin.

Annetaan vanhojen haavojen umpeutua.