Tietoa tarvitaan, mutta ...

Nykyisin kaikkien on oltava varuillaan lukiessaan lehtiä ja muuta mediaa. Myös käsityön opettajien on syytä tarkistaa jaossa olevat tiedot ja varmistaa tietolähteiden luotettavuus, tai oikeastaan se, onko toimittajan tekstillä lainkaan mitään tietolähdettä, vai kirjaako hän vain omia mielipiteitään. Kriittinen journalismi itse on nostanut tämän asian esiin. Suomen kuvalehti: Journalistien tiedevastainen #höpöhöpö-liike

Viime päivinä olemme saaneet huomata, että jotkut toimittajat, jopa kansanedustajat tekevät juttuja ja antavat lausuntoja käsityön opetuksesta ja sen tarkoituksesta peruskoulussa kuin asiantuntijat, vaikka eivät selvästikään tunne asiaa ollenkaan. Jos tästä sekavasta tilanteesta hätääntyy, on se merkki siitä, että ei itsekään ihan ole selvillä omaa työtään koskevista faktoista ja kannattaa ottaa niistä selvää luotettavista lähteistä ja asiantuntijoilta. Se ei ole ihan helppoa, mutta se on mahdollista.

Tietoa ja tutkimusta tuotetaan paljon ja sitä tulvii saataville eri kanavia myöten ylen määrin. Ei ihme, että siinä tiedon käyttäjä ja tarvitsija joutuu hämilleen, ei löydä etsimäänsä eikä aina edes tiedä, mitä tarvitsee. Tästä "ähkystä" kärsivät myös ministerit ja muut päättäjämme. Heidän avukseen on ehdotettu tiedeneuvonantajaa hallituksen palvelukseen. Se on harkitsemisen arvoinen ehdotus.

Ehdotan tässä tiedeneuvonantajaa myös käsityön opettajien avuksi, kun he yrittävät kehittää käsityön opetusta Suomen peruskoulussa ja lukiossa näinä vaikeina muutoksen aikoina. Asian organisoijina voisivat olla alan ammattiliitot (TOL ja TAO) yhdessä ja Käsityö verkossa -yhdistys. Löytyisiköhän käsityötieteen / käsityökasvatuksen / slöjdpedagogik opiskelijoista meille "tiedeneuvonantajaa", joka ottaisi vaikka opinnäytteensä aiheeksi koota viimeaikaista, ja myös vanhempaa, käsityön opettajien ja käsityön opetuksen kehittäjien työtä tukevaa tutkimusta, sekä Suomessa että ulkomailla tehtyä. Loogisesti, aiheiden mukaan luokiteltuna ja selkeillä suomenkielisillä tiivistelmillä varustettuna sellainen tietopaketti olisi kullan arvoinen. Tietenkin siihen myös olisi liitettävä osoitteet ja linkit, joista kyseiset tutkimukset ovat saatavissa tarkemmin tutkittaviksi.

... myös ymmärrys on välttämätöntä!

Tieto ei yksin kuitenkaan vielä riitä, tarvitaan myös ymmärrystä. Se taas tarkoittaa sitä, että tieto osataan asetettaa laajempaan kulttuurihistorialliseen, yhteiskunnalliseen ja myös luonnontieteelliseen ympäristöönsä eli nähdään ikään kuin laajaa taustaa vasten. Ja kyllä sitäkin varten joutuu aika paljon lukemaan ja asioita pohtimaan. Ennen kaikkea se edellyttää omien henkilökohtaisten mielipiteidensä "ohittamista" tai omien elämänkokemustensa jälkien painamista taka-alalle näkemyksissään. Se ei ole helppoa, mutta ymmärryksen kasvamisesksi se on välttämätöntä.

Oman alansa tiedon taustoittamiseksi jokainen varmasti löytää hyvää luettavaa. Mainitsen tässä esimerkinomaisesti muutamia, omaa ymmärrystäni syventäneitä teoksia.

Ensimmäinen on Saara Tuomaalan teos Työtätekevistä käsistä puhtaiksi ja kirjoittaviksi. Suomalaisen oppivelvollisuuskoulun ja maalaislasten kohtaaminen 1921 – 1939 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 2004). Hyvin avartava lukukokemus humanistille ja kasvattajalle on myös nuoren biologin Maria Katajavuoren kirja Kuoleman ja elämän kysymys – miten yksilöt, lajit ja yhteiskunnat altistavat itsensä tuholle (2018). Ja vielä, kaikkien opettajien, mielestäni erityisesti käsityönopettajien, pitäisi lukea Veli-Matti Värrin uusi kirja Kasvatus ekokriisin aikakaudella (2018). Se on kyllä vaikealukuinen, osin sekavakin, mutta lukekaa etsien ja silmäillen, sieltä löytyy käsityönkin tärkein kasvatustehtävä nykyisessä maailmantilanteessa.

Käsityöoppiaineen kehittäjät ja opetussuunnitelmien laatijat ovat tämän ajan Cygnaeuksia

Uno Cygnaeuksen (1810 – 1888) sanotaan olevan kansanopetuksemme isä, eikä suotta. Voidaan myös sanoa, että hän oli käsityöopetuksen isä. Hänen ansiostaan meillä on vahva käsityönopetuksen perinne. Se luotiin Cygnaeuksen ajan lähtökohdista palvelemaan oman aikansa yhteiskuntaa ja sivistymällä itsenäistymiseen valmistuvaa kansakuntaa. Urakka oli valtava, ja se on tuottanut paljon hyviä tuloksi. Mutta alkuun ei Suomen kansa yksimielisesti ollut siihen ollenkaan tyytyväinen. Cygnaeus sai osakseen paljon arvostelua ja hänen kouluansa vastustettiin erityisesti maaseudulla. Myöskään käsityönopetus ei, sellaisena kuin se kansakoulussa oli toteutettu, saanut silloisessa agraarikulttuurissa varauksetonta ymmärrystä osakseen. Onneksi kuitenkin ymmärrys koulua ja sen oppiaineita kohtaan hiljalleen lisääntyi, kun kansa sivistyi ja koulun edelleenkehittäjiä saatiin aina uusia aikojen ja tarpeiden muuttuessa.

Jälleen kerran olemme ajan murroksen pyörteissä, ja cygnaeukset tekevät arvokasta työtään.