Sain yllätysjoululahjan, kivalta kollegaltani, tämän linkin: https://journals.hioa.no/index.php/techneA/article/view/1910/2494
Se on Tomi Dufvan artikkeli  Maker Movement. Creating knowledge through basic intention. (Techne Series A: 24(2), 2017 129-141).

Kirjoittaja on tohtoriopiskelija Aalto Yliopistossa (The school of Arts, Design and Architecture). Hän on myös taidekasvattaja ja kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa uuden median keinoin. Lisäksi hän on eräs art & craft school Robotti- koulun perustajista ja opettajista. Hänen tutkimuksensa liikkuvat lähinnä koodilukutaidon, medialukutaidon ja kriittisen pedagokiikan piirissä sekä tekoälyä (AI) koskevien ongelmien parissa. Mutta nyt, tässä artikkelissa hän tutkii uuden tekijä-liikkeen ja käsin tekemisen filosofian yhteyksiä painottaen erityisesti sitä, millainen yhteys on käsin tekemisellä ja tekijä-liikkeen tavalla lähestyä digitaalista tekemistä.

Jos luette vaikka vain artikkelin ingressin, ymmärrätte varmaan, miksi sanon tätä tutkimusta joululahjakseni. Tomi on bongannut kirjoituksistani yhden rakkaimmista ideoistani, tekemisen perusintention ja tulkinnut sitä uudelleen omista lähtökohdistaan. Hän tekee siitä käsitteellisen välineen, jonka avulla meidän on helpompi ymmärtää digitaalista tekemistä ja läpeensä digitalisoitunutta yhteiskuntaamme, tarvittaessa myös muuttamaan sitä. Nähdäkseni juuri näin etenee parhaimmillaan tieteellinen tutkimus. Ja siinä ketjussa mukana oleminen tekee minut onnelliseksi.

Hyvin lyhyesti kuvattuna tarkoitan tekemisen perusintentiolla sitä, että alkuperäisessä tuottavassa toiminnassaan, muokkaamalla materiaalia käsin, ihminen haluaa tehdä hyvää hyvin. Sellaiseen tekemiseen hän innostuu ja siihen sitoutuu hoivaten tekemisellään sekä materiaalin lähdettä, luontoa, että kanssaihmisiään. Tomi Dufvan tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että uuden tekijä-liikkeen piirissä digitaalisen tekemisen intentio eli tarkoitus on tämän perusintention kaltainen. Jos hän on oikeassa, maailmalla on vielä toivoa.