Tiedekulmassa tapahtui

Suomen Rooman-instituutti, Suomen Lähi-idän instituutti, Suomen Ateenan-instituutti ja  Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry järjestivät 4.10.2021 verkkoon striimatun seminaarin Huippua halvalla – humanistinen tutkimus Suomen voimavarana Helsingin yliopiston Tiedekulmassa. Ehdin melkein kokonaan sen kuulla kotisohvaltani, ja se oli huippua sekin!

Paneelikeskustelojoina olivat Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi, Kansallismuseon Pääjohtaja Susanna Pettersson, Slushin toimitusjohtaja Mikko Mäntylä, väitöskirjatutkija Sofia Blanco Sequeiros ja Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri.  Keskustelun moderaattoriu professori Tuomas Heikkilä viittasi keskustelun päätteeksi asiaan, joka meille suomallaisille käsityön opettajille on viime vuosikymmeninä ollut hyvin läheinen ja kipeä, nimittäin luonnontieteiden ja humanististen tieteiden jyrkkään eriytymiseen toisistaan teollisen vallankumouksen jälkeen ja teollistumisen edetessä sekä näiden tieteenalojen tutkijoiden erilaisiin näkemyksiin maailmasta ja ihmisestä, joka teki heidän yhteistyönsä lähes mahdottomaksi.

Professori Heikkilä muistutti kuuijoitaan Cambridgen maineikkaimmasta Rede-luennosta vuodelta 1959, jonka piti C.P. Snow. Luennon nimi oli "Kaksi kulttuuria ja tieteellinen vallankumous". Se julkaistiin englanniksi 1959, 1964 ja 1993 nimellä The Two Cultures. Suomeksi Kaksi kulttuuria ilmestyi 1998. Herikkilä pyysi nostamaan käden ylös, jos joku läsnäolevista on lukenut kirjan. Vain joku panelistin käsi varovasti liikahti, yleisössä ei ainoakaan. "Se on sääli", sanoi Heikkilä, sillä Snow päätyy luennossaan suosittelemaan näiden kahden kulttuurin edustajien tiivistä yhteistyötä välttääksemme tulevaisuudessa vaanivat viheliäiset vaarat. Ja juuri nyt elämme hänen ennakoimassaan tulevaisuudessa keskellä niitä vaaroja.

Minä säkähdin

Minä säikähdin, kun huomasin huitovani innoissani pienen Ipadini edessä. Eihän se Tiedekulmassa näkynyt, mutta olin lukenut sen kirjan jo 1990-luvun lopussa ja myöhemmin usein palannut siihen. Kasvatus-lehdessä 5/2001 oli julkaistu artikkelini "Käsityönopetuksen kaksi maailmaa", joka käsitteli suomalaisen käsityönopettajakoulutuksen historiaa ja pyrki pieneltä osaltaan lisäämään ymmärrystä siitä, että silloisen kahden käsityöoppiaineen (tekstiilityö ja tekninen työ) opettajat eivät kyenneet riittävästi tekemään yhteistyötä tämän laaja-alaisen oppiaineen kehittämiseksi.

Tuo artikkelini jäi sitten hyvin vähälle huomiolle ja itsekin sitä  ujostelin, koska olin saanut siitä moitteet lähi-esimieheltäni. Hänen mielestään minun ei pitäisi tehdä tutkimusta historiatieteen otteella, koska en ollut historian tutkija. Ei auttanut vaikka puolustauduin sanomalla, että on minulla vähän myös historiassa tutkijakoulutusta, olenhan tehnyt sivulaudaturin taidehistoriassa Åbo Akademissa kuuluisan taidehistorian professorin Sixten Ringbomin ohjauksessa.

Nyt tunsin kuitenkin vapautuneeni tuosta ujoudesta. Ehkä olinkin jo silloin C.P. Snow`n kanssa ajan hermolla, ja olen toiveikas sen suhteen, että olemme sittenkin jo oppineet jotain Snow`n varoituksesta. Myös Heikkilä sanoi näkevänsä oppimisen merkkejä siinä, että luonnotieteen ja humanististen tieteiden edustajat ovat viime aikoina ryhtyneet entistä paljon laajempaan yhteistyöhön suurten ongelmiemme ratkaisemiseksi tuloksellisin seuraukin. Käsityönopettajien osalta oppimisen merkkjä on näkynyt mm. keskustelussa FB:n Käsityön OPS 2016 ryhmässä, ja varmasti myös monen koulun käytännöissä, joista en nykyisin juuri mitään tiedä.

Käsityönopetuksen kaksi maailmaa vuonna 2001

Mainittu artikkelini ei ole saatavilla digitaalisena, eikä monikaan ehkä ehdi sitä käsiinsä kirjastostakaan etsiä. Siksi kopioin tähän, lähdeluettelon jälkeen, sen viimeisen luvun eli Pohdinnan vanhasta tiedostostani.

LÄHTEET

  • Kojonkoski-Rännäli, S. Käsityönopetuksen kaksi maailmaa. Kasvatus 5/2001, 493-50905.
  • Snow, C.P., 1998. Kaksi kulttuuria. Johdanto Stefan Collini. Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Gognita.

Seija Seija Kojonkoski-Rännäli

KÄSITYÖNOPETUKSEN KAKSI MAAILMAA

Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos

5 Pohdinta                                                                                  

Samaan aikaan, kun Suomessa poikien ja tyttöjen käsityönopettajankoulutus kehittyivät miltei yhteisestä alusta kumpikin omalla linjallaan, alettiin Englannissa huolestua uuden luonnontieteen ja humanististen tieteiden väliin hiljalleen avautuvasta kuilusta, jonka yli näiden tietämyksen alojen edustajien näytti olevan yhä vaikeampaa ymmärtää toisiaan. C.P.Snow´n teoksen Kaksi kulttuuria johdannossa Stefan Collini sanoo, että tämä huoli perustui aluksi pelkoon siitä, että ”laskenta ja mittaus” kenties syrjäyttävät sivistyksen ja myötätunnon (1998, 11). Jo tuolloin näytti selvältä, että uusi luonnontiede, jota erotukseksi muista tieteistä alettiin nimittää Englannissa 1860-luvulta alkaen nimellä science, oli tuomassa tieteeseen aivan uusia ajattelutapoja. Niiden johdosta suhtautuminen luontoon tieteen kohteena muuttui luonteeltaan kysymyksiä esittävästä vaatimuksia esittäväksi. Juuri suhtautumisessa luontoon oli Tieteen Suuren Vallankumouksen ”suuruus”-  se, josta idän kulttuurit sanoutuivat irti peläten, että mitään hyvää ei voi seurata tiedosta ilman viisautta, (from scientia devoid of sapientia) (Cohen 1994, 485). 

Näyttää siltä että, uusi luonnontiede (science) ja sen perustalla kasvunsa aloittanut moderni teollisuustuotanto, kylvi suomalaiseen mieskäsityön koulutukseen sen alkuaikojen aatteellisessa ympäristössä tekniikan siemenen, joka hiljalleen alkoi itää ja vallata siinä alaa käsityöltä tekniikalle. Tämä kehitys sai selkeän ilmauksensa 1970-luvulla, kun poikien käsityöstä tuli teknistä työtä. Veistosaleihin alkoi ilmestyä automaattisia koneita ja laitteita, ja uusia teknologioita alettiin ottaa opetussuunnitelmaan käsityötekniikoiden rinnalle. Nykyisin kuuluu teknisen työn aineenopettajankoulutukseen erehdyttävästi teknisten oppilaitosten eri suuntautumisvaihtoehtoja muistuttava oppiainerypäs.

Tämän teknologisen tietämyksen ja siihen perustuvan osaamisen asiantuntijat ovat tieteen kahden kulttuurin väliin auenneen kuilun science- puolella. Kun yhteistyötä kaavaillaan teknisen työn ja tekstiilityön opettajankoulutusten välille, herää kysymys: kuuluuko puhe näiden asiantuntijoiden korviin kuilun toiselta puolelta, ja ymmärtävätkö he sitä puhetta.

Myös tekstiilityönopettajankoulutus on paljon muuttunut juuri teknisen kehityksen myötä. Ompeluluokka, tai esimerkiksi tekstiilitutkimuksen laborointi-tilat, eivät toki muistuta paljonkaan käsityönopettajankoulutuksen alkuvaiheiden työtiloja 1880-luvulla. Ja tyttöjen käsityökin sai 1970-luvulla uuden nimen, tekstiilityö, josta sana käsityö oli karsittu pois. Mutta tekniikka ei tullut tekstiilityöluokkaan niin hallitsevaan asemaan kuin teknisen työn puolella. Se otettiin vain käsityön palvelukseen. Nykyisen tekstiilityön taitajien voidaan sanoa seisovan tieteen kahden kulttuurin välisen kuilun humanismin ja kulttuuritutkimuksen puolella. Kuullaanko ja ymmärretäänkö siellä viestejä kuilun toiselta puolelta?

LÄHTEET                                                                                                                

  • Alapuro, R. 1980. Yhteiskuntaluokat ja sosiaaliset kerrostumat 1870-luvulta toiseen maailmansotaan. Teoksessa Tapani Valkonen, Risto Alapuro, Matti Alestalo, Riitta Jallinoja, Tom Sandlund. Suomalaiset. Yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana. Juva: WSOY, 36 - 101.
  • Cohen, H. F. 1994. The Scientific Revolution. A Historiographi­cal Inquiry. Chicago & London: The Univerisity of Chicago Press.
  • Collini, S. 1998. Johdanto. Teoksessa C.P. Snow. Kaksi kulttuuria. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. (Alkuteokset The Two Cultures 1959, 1964, 1993.) Painettu Virossa: Terra Gognita, 7 - 91.
  • Heikkinen, K. 1997. Käsityöt naisten arjessa. Kulttuuriantropologinen tutkimus pohjoiskarjalaisten naisten käsityön tekemisestä. Jyväskylä: Akatiimi Oy.
  • Jokela, E. 1979. Fanny Churbergin työnäky. Teoksessa Lisa Johansson-Pape, Eila Jokela, Eeva K. Miettinen, Jukka Pellinen (toim.) Sata vuotta. Suomen Käsityön Ystävät 1879 - 1979. Helsinki: Suomen Käsityön Ystävät, 5 - 10.
  • Kontturi, H. 1980. Käsityötaidon arvostus herää. Teoksessa Vuosisata käsityönopetusta 1881 - 1981. Asta Virtamaa (toim.) Helsinki: Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Käsityönopettajan koulutuslinja, 16 - 17.
  • Kruskopf, E. 1989. Suomen taideteollisuus. Suomalaisen muotoilun vaiheita. Suomentanut Rauno Ekholm. Porvoo:WSOY.
  • Ronkainen, S. 1999. Ajan ja paikan merkitsemät. Subjektiviteetti, tieto ja toimijuus. Tampere: Gaudeamus.
  • Snow, C.P. 1998. Kaksi kulttuuria. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. (Alkuteokset The Two Cultures 1959, 1964, 1993.) Painettu Virossa: Terra Gognita. 
  • Suonpää, A. 1993. Aspects of Crash Training Programmes in Technical Education. Kasvatus. The Finnish Journal of Education. Supplement 1/1993. Vol. 24, 92 - 96. 
  • Vuosisata käsityönopetusta 1881 - 1981. 1980. Toimittanut Asta Virtamaa. Helsinki: Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Käsityönopettajan koulutuslinja.
  • Weckroth,   1988. Toiminnan psykologia.