Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Miten Suomi pärjää? Miten maailman käy? Mitä meidän kuuluu tehdä? Mitä meidän pitäisi osata? Kuka tietää?

Ihmiset näyttävät olevan hädissään. Myös monet käsityönopettajat tuntuvat kadottaneen suunnan omassa työssään. He ovat tulleet julkisille foorumeille vaatimaan ja vastustamaan muutosta. Puheenvuoroissa on ihmettelyä, turhautuneisuutta, pelkoa ja ahdistusta. Ehdotuksissa tartutaan epätoivoisesti entiseen tai halutaan hypätä umpimähkään johonkin uuteen. "Eliitin" ja päättäjien ymmärrystä koulun todellisuudesta epäillään.

Tällaista keskustelu yhteisillä foorumeilla voi joskus olla. Siinä ei aukene mikään ongelma vaan näyttää menevän yhä pahempaan solmuun. Se kuulostaa siltä, kuin keskustelijat yrittäisivät nostaa vettä purosta vastavirtaan. Saamelaisen perinnetiedon mukaan niin ei pitäisi koskaan tehdä, sillä silloin suurin osa nostetusta vedestä roiskuu samantien takaisin puroon. Vesi on aina nostettava myötävirtaan, ja "Tämä toimii vertauskuvana isommassakin kokonaisuudessa", sanoo jokilaakson saamelainen runoilija, muusikko ja aktivisti Niillas Holmberg (TS 11.7.19).

Kuva: pixabay.com

Keskusteluun sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi opetella aidosti kysymään kekustelukumppaneiltamme neuvoa ja heidän näkemystään ongelmatilanteissa ja oikeasti kuuntelemaan heitä pyrkien vilpittömästi laajentamaan omaa ymmärtämystämme kyseessä olevasta asiasta. Silloin keskustelumme olisi dialogia, jossa jokainen oppisi toinen toisiltaan. Ongelmien ratkaisemisessa, esimerkiksi käsityöoppiaineen kehittämisessä yhdessä, tämä on välttämätöntä. Mutta yhtä tärkeää on, että keskustelijat ovat perillä myös tutkitusta tiedosta, jota aiheesta on saatavissa. Tähän ei pitäisi olla suuria esteitä, sillä käsityönopettajat ovat Suomessa akateemisesti koulutettuja oman alansa asiantuntijoita, ja tutkimusta käsityöstä on meillä runsaasti saatavissa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin pakko kajota myös erääseen aika arkaan asiaan. Tutkijoiden on nimittäin nykyään välttämättä kirjoitettava mahdollisimman monet tieteelliset tekstinsä englanniksi voidakseen saada ne luetuksi meriittinä työurallaan. Tämä välttämätön kansainvälisyys haittaa kuitenkin väistämättä tärkeän tiedon saavuttamista kotimaisella käsityön ja käsityön opetuksen kentällä. Huolimatta siitä, että me kaikki olemme nykyisin varsin kielitaitoisia, paneutuminen ajatuksella vieraskieliseen, tieteelliseen tekstiin kaiken kiireen keskellä jää usein kesken monelta sellaiselta käytännön toimijalta, joka juuri kipeästi tuon tekstin sisältämää tietoa tarvitsisi. Silloin on selvää, että kehityskeskustelut eivät etene toivotulla tavalla.

Valoa on kuitenkin näkyvissä tunnelin päässä. Professori Sinikka Pöllänen kertoi 1.12.19 Punomon postituslistalla yhdistys@lists.punomo-fi, että käsityönopettajia kouluttavat tutkijat ovat kirjoittamassa Ainedidaktiikka-lehteen (joka voi lukea vapaasti verkossa) omaa teemanumeroa, jossa käsityöoppiaineen kehittämistä koskevaa uutta tietoa voimme lukea myös omalla äidinkielellämme. Kiitos kaikille, jotka ovat mukana!

Listalla Sinikka julkaisi jo kaksi monimateriaalinen käsityö -käsitettä selventävää tekstiä (englanniksi). Kiitos myös niistä!