Helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/2a9f7061-55b6-41bf-aae8-cacf331d1338/content
- linkin takana on tutkimus, jonka sisältämä tieto ei minulle lukemalla välity. Se on suomalaisen Susanna Heikkilän tekemä (2024) ja kirjoitettu ”matematiikan kielellä”.
Mutta jos olisin ollut Susannan väitöstilaisuudessa 14.6.24, olisin kyllä ymmärtänyt ainakin päätuloksen, sillä siellä hän havainnollisti sen ”käsityön kielellä”.

Susanna neuloi shakkineliö-tason (map), jossa shakki-neliöiden kulmissa on eriväriset pikku-neliöt, ja pallon, jossa on eriväriset puoliskot. Tason kiinnittäminen palloon tapahtui pikku-neliöiden kohdalta, jolloin siitä muodostui käyriä (curves). Sitä vaihetta ei valitettavasti selvästi kuvissa näy, mutta neuletta venyttämällä siinä saatiin aikaan kaksiulotteisen tason käyristyminen useampiin ulottuvuuksiin.

Parempi selvitys löytyy osoitteesta
helsinki.fi/fi/uutiset/matematiikka-ja-luonnontieteet/vaitoskirjatutkija-ratkaisi-yli-40-vuotta-avoinna-olleen-matemaattisen-kysymyksen
Tätä erikoista tietämisen ja ymmärtämisen yhteisesiintymistä esittelee myös Helsingin Sanomat (5.2.25 B6).

Tapaus tuo esiin tiedon ja taidon yhteyden toisiinsa ihmisen opillisesta kehittymisessä, hänen maailmankuvansa laajenemisessa, sanalla sanoen hänen sivistymisessään. Se on asia, joka helposti unohtuu esimerkiksi peruskoulun opetussuunnitelmaa uudistettaessa. Koulussa oppiaineet luokiteltiin ennen lukuaineisiin ja harjoitusaineisiin. Myöhemmin ruvettiin puhumaan taide- ja taitoaineista. Nimitysten taustalla voi nähdä tieteessä tutkittavien ilmiöiden perinteisen jaottelun luonnosta peräisin oleviin ilmiöihin, joista ihmisellä ei ole ns. tekijän tietoa, ja inhimillisestä kulttuurista peräisin oleviin, joista hänellä sitä on. Tekijän tietoa ajateltiin saatavan erilaisilla ruumiillisilla, eli alemmilla taidoilla, kuten käsityötaidolla. Luonnontieteellinen tieto puolestaan ajateltiin saavutettavan vain hypoteeseja testaamalla, ja siihen tarvitaan ns. korkeampia kykyjä, kuten loogista ajattelua.
Mutta matematiikka kuuluu luonnontieteisiin, vaikka se on ihmisen mielessään konstruoimaa, siis tekemää. Kyllä hänellä siitä on myös tekijä tietoa. Toisaalta itselleen vieraasta kulttuurista ei kellään voi olla tekijän tietoa. (Niiniluoto 1983, 312-313.)

Erilaiset ihmiset ja eri tieteenalat tarvitsevat toisiaan. Vain yhdessä tehden ja toisiltamme oppien syntyy parempi tulevaisuus.

Tässä maailmantilanteessa, jossa tekoäly, ihmisen tekemä, vailla ruumista, aisteja ja tunteita, on saanut tilaa ja valtaa tulevaisuutemme tekemisessä, käy yhä selvemmäksi, että ei ole alempia taitoja, joita kaikki eivät tarvitsisi, eikä ylempiä kykyjä, jotka yksin kellekään riittäisivät.
Kaikki käsityönopettajat tuntevat ”Anttilan häkkyräksi” nimetyn, Pirkko Anttilan kehittelemän, käsityöprosessin teoreettisen mallin (1993, 111). Se kuvaa hienolla tavalla käsityöprosessin monipuolisuutta, vaikka siinä ei mainita ensimmäistäkään ”käden taidoksi” kutsuttua ruumiillista taitoa. Niiden kaikkien mukanaolo prosessissa käy kuitenkin ilmi siitä, että prosessin lopputuloksena on ”Valmis työ”. Ei ole valmista käsityötä, jos ei ole konkreettisia materiaaleja eikä tekijän ruumiilisia(kin) taitoja.

Mutta tunnetteko Anttilan käsitteen ”proseduaalinen tieto eli ymmärrys” (2009, 14-15). Se on klassista platonilaista tiedon käsitettä laajentava käsite, joka selventää, millaista tietoa/ymmärrystä monipuolisessa käsityöprosessissa käsityön taitajalle syntyy. Omalta osaltani olen yrittänyt tuoda esiin, miten tärkeää se ymmärrys juuri nyt olisi myös teollisessa tuottamistoiminnassa (SKR 2024). Yleissivistävässä koulussa se on yksi tärkeimmistä kasvatuksen välineistä.

Lähteet

• Anttila P. 1993. Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. WSOY.
• Anttila P. 2009. An expanded concept of knowledge in reseach of arts and crafts works. Teoksessa Leena Kaukinen (toim.) Proceedings of crafticulation & education conference. NordFo. Techne Serien. A 14/2009, 14-21.
• Heikkilä S. 2024. Quasiregular geometry: From maps to curves. Helsingin yliopisto. Luonnontieteellinen tiedekunta. Matematiikan ja tilastotiteiteen laitos.
• Kojonkoski-Rännäli S. 2024. Futura 3/24, 37-46.
• Niiniluoto I. 1983. Tieteellinen päättely ja selittäminen. Otava.