teksti: Miia Collanus

Tammikuun lopussa kotiin saapui odotettu pehmeä paketti. Olin muutama viikko sitten tilannut Pirtin kehräämön lankaa ja kirjoneulesukat Villanne -nimisestä käsityöputiikista, jota pitää joutsenolainen käsityöläinen Anne Seppänen. Alun perin etsin ”vain lankaa” Punomosta, mutta ihastuin siellä Annen tekemiin Tulentallojat -polvisukkiin.

Tuliterät Tulentallojat

Kun avasin paketin, en arvannut mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyisi. Langat toki taattua Pirttiä ja sukat juuri sellaiset, kuin olin haaveillut. Käsityötaitoa parhaimmillaan. Varsinainen yllätys oli sukkien oheen liitetty ”Pieni saatekirje neuleilleni”, joka toi minulle tuntemattoman tekijän lähelle ja teki sukista aivan erityisen rakkaat.

Lähetin Annelle oitis kiitosviestin ja kysyin saisinko referoida kirjettä Säikeisiin, joten olkaatte hyvät. Näin se alkoi:

Kirjeessään Anne kirjoittaa:

”Olen tallentanut joutsenolaista kansanperinnettä neuleen muotoon. Reilut 10 vuotta sitten minulle syntyi ajatus muokata Joutsenon kansallispuvun esiliinan revinnäiskirjontaa ja nyytinkipitsiä kirjoneulekuvioiksi. Aluksi neuloin päähineitä ja puseroita sekä villatakkeja. Vähitellen olen hyödyntänyt kuvioita myös sukissa ja lapasissa. Sukat olen nimennyt yllä olevan tekstin tarinan mukaan. Toivottavasti neuleeni antavat lämpöä käyttäjälleen. Olen iloinen, että tuotteeni ovat kiinnostaneet, kiitos! Anne Seppänen.

Kirjeen liitteenä oli allaoleva kuva joutsenolaisen kansallispuvun esiliinasta, josta idea neuleisiin on lähtenyt.

Nyytinkipitsiä joutsenolaisessa esiliinassa

Tarinan voimaa ei turhaan jankuteta. Tarina tuo käsityön lähelle, siihen ei pysty massatuote. Mulla ei ole ollut aiemmin mitään suhdetta Joutsenoon, mutta nyt on. Kunnanisille vaan terkkuja, että antakaa niille käsityöläisillenne kunnolliset resurssit. Eikä sitä tosiasiaa yhtään hälvennä tieto, että Lappeenranta on imuroinut sen osakseen. Joutsenolaista kansanperinnettä ei kuntauudistuskaan voi hävittää.

Tekijän kirjoittama kirje tuo tekijän lähelle. Tiedän kuka tämän on tehnyt, alusta loppuun ja omin käsin. Tähän ei pysty teollinen muotoilu. Sukillani on identiteetti ja juuret. Mikään tarina ei tietenkään korvaa käsityötaitoa. Jos käyttötuote on huonosti tehty, ei tarina paljon lämmitä.

Käsityöläiset kyllä käyttävät tarinallisuutta, mutta joskus hieman arastellen. Kerrotaan, jos kasvokkain kysytään tai sitten tarina on painettu esitteisiin, joita saa jos sattuu vierailemaan liikkeessä. Verkkosivuilla on usein lyhyt esittely tekijästä, mutta saatekirjeen saaminen tuottaa ihan erityisen fiiliksen. Verkkokauppiaille sitä voi suositella lämpimästi.

Anne kirjoitti meilissään, että saatekirjeen kirjoittaminen on ollut mielessä pitkään, mutta vasta hiljattain hän oli saanut sen konkretisoitua. Sehän ei ole mikä tahansa breivi, vaan aikaa ja taitoa vaativa muotoiluprosessi. Näin saajan näkökulmasta olen vakuuttunut, että huolellinen satsaus kannattaa.

Suunnitteluprosessin avaamista ihan kuvin en muista nähneeni, mutta varmaan sitä joku muu tekee. Suunnittelun lähtökohtien avaaminen kuvin on elämys, josta syntyy väistämättäkin erityinen tunnesuhde tuotteeseen – ja tekijäänkin.

Käsityönopetuksessa tarinaa käytetään hieman, etenkin taiteen perusopetuksessa. Olen täysin vakuuttunut, että jonkin teeman ympärille rakennettu ja tarinaan muotoiltu käsityönprosessi synnyttää tunnekokemuksia, joiden siivittämänä tekeminen on motivoivampaa ja opettavaisempaa.

Linkit
Villanne -putiikin kotisivuille: http://www.villanne.fi/
Villanne -verkkokauppa Punomossa: http://villanne.punomo.super2.sivustamo.dev/
Anne Seppäsen blogiin: http://villanne.vuodatus.net/