Tsaarinpoppelit kässä- ja kuvisleiri 4.-7.6.2012
Aimokoulu, Hämeenlinnan lasten ja nuorten kuvataide- ja käsityökoulu
Hämeenlinna, Aulankokeskus
40 leiriläistä, 4 opettajaa, 6 avustajaa.

Leiripäiväkirja, kirjoittanut Milla Ojala

Maanantai 4.6

Ensimmäinen leiripäivä alkaa aurinkoisena. Suuri joukko leiriläisiä ja vanhempia seisoo odottavina Aulankokeskuksen edustalla. Joukossa näkyy paljon tuttuja kasvoja, mutta myös muutamia aivan uusia.

Kuvisope Meevi Suomalainen kehottaa ystävällisesti, mutta päättäväisesti vanhempia lähtemään. Aloitetaan nimenhuuto. Ryhmiin jakoa ei tällä kertaa ole suunniteltu etukäteen. Lapset suuntaavat sen tutun open luo tai parhaan kaverin mukaan.

Kuvisope Antti Hämäläinen paljastaa ensimmäisen tehtävän: Etsikää ryhmälle oma nimikkopuu! Väki hajaantuu eri suuntiin. Pihapiiristä löytyy jännittävä ontto lehmus, pieni tammi, todella suuri tammi ja vanha komea koivu.

Ryhmät vetäytyvät piirtämään oman ryhmänsä puuta ja tutustumaan toisiinsa. Ryhmille keksitään nimet ja samalla tehdään myös nimilaput, jokaiselle ryhmälle omanlaiset. Aika kuluu kuin siivillä ja yllättäen huomataan, että kaikkien vatsat kurnivat. On aika pitää Ruokatauko!

Ruokailun jälkeen ryhmät esittäytyvät toisilleen. Lehmus -ryhmäläiset kertovat, mitä tietävät lehmuksesta eli niinipuusta. Suuri vanha tammi -ryhmä kertoo muille nimensä eri kielillä. Vanhaan tammeen liittyy sellainen outo ilmiö, että sen terhot kiipeävät runkoa pitkin ylös voidakseen taas pudota syksyllä alas. On aika erikoinen tammi! Vanhan koivun löytäneet Hiirenkorvat heiluttavat korviaan ja kuvaavat itseään adjektiivein. Huomataan myös, että tämän päivän lapset eivät tiedä, mikä on koivuniemenherra. Onneksi! Pikkujätit esittävät kaikille Sanni Messmanin kirjoittaman runon. Se kuuluu näin:

Yhteinen kierros jatkuu talon ympäri. Lapset löytävät vaahteran oksalta salaperäisen pienen huopalinnun. Linnulla on nokassa jokin paperikäärö. Se on kirje.

Kirjeeseen on raapustettu vanhanaikaisin kirjaimin näin:

Teidän Tsaari

tiistai 5.6. 2012

Aamulla jutustellaan kasvivärjäyksestä ja pannaan padat porisemaan. Kuinka ollakaan, salaperäinen lintu ilmestyy jälleen pihapiiriin nokassaan uusi viesti. Tämäkin on Tsaarilta.

Siinä lukee:

Kässäope Kikka Jeliseffin johdolla pohdimme, mistä voisimme vuolla Tsaarin toivomia veneenmalleja. Joku lapsista keksii, että kaarnasta tietenkin. Mikä olikaan se puu, josta saadaan kaarnaa?

Lähdemme etsimään, mutta lähistöltä ei löydy yhtään mäntyä. Täytyy mennä kauemmas. Hetken kävelyn jälkeen vastaan tulee suuri mänty. Sen juurella on kori täynnä kaarnaa. Onko Tsaarilla taas joku salainen kätyri leiriläisten joukossa?

Kaarnanpaloista vuollaan monenlaisia pursia ja veneitä.

Merikarttoja piirretään myös.

Ruuan jälkeen ryhmät saavat jokainen oman väripadan huolehdittavakseen. Ensin laitetaan kaikkiin lankavyyhteihin haltija- ja pasmalangat. Yhdessä pestään värjättävät langat ja kankaat. Liemet siivilöidään ja jäähdytetään. Kylläpä tuoksuu voimakkaalle.

Kuinka jännittävää onkaan vihdoin laittaa värjättävät vyyhdet ja kankaat pataan. Ensin ei oikein näytä yhtään miltään. Kun puretusaineet lisätään, värit näyttävät heti saavan lisää voimaa.

Värjäyskansiota kootaan.

Keskiviikko 6.6. 2012

Aamulla kokoonnutaan sisälle tutkimaan värjäyksen tuloksia. Yllättäviä värejä saatiin. Lupiinista tuli ihanaa kevään vihreää, melkein limeä, Koiranputkella iloista vähän vihertävää sitruunan keltaista, nokkosella harmahtavaa sammalen vihreää ja sipulilla lämmintä ketunruskeaa. Tehtävänä on koota itselle persoonallinen kasvivärjäyskansio.

Ruokatauon jälkeen lintu tuo uuden viestin. Tämä on selvästi jatkoa edelliseen:

Tsaarin toiveen mukaisesti havaintoja oudoista esineistä kirjataan vihkoihin.

Kokoonnumme piiriin muistelemaan tarinoita metsänväestä: menninkäisistä, keijuista, maahisista, hiisistä ja haltijoista. Tehtävänä on valmistaa oma puuhaltijanukke. Vartaloiksi löytyy haaraisia keppejä ja vaatteet tehdään huovuttamalla villasta tai kasvivärjätyistä kankaista. Pää saadaan pellavakankaan palasta ja hiukset vaikka värjätyistä langoista.

Torstai 7.6.2012

Aamupäivä menee kaikkien keskeneräisten töiden viimeistelyyn. Ulkona voi kokeilla, pysyykö oma kaarnavene pinnalla. Jokainen saa laittaa kaikista värjätyistä langoista ja kankaista näytteen värjäyskansioonsa.

Ruokatauolla on avustajamme Elias virittänyt ulos esiripun. Leiriläiset esittävät yhden näytelmän, runon, muutamia sketsejä, vitsejä ja muuten vaan hauskoja juttuja.

Esitysten jälkeen lähdemme retkelle Tekosaarten kodalle nuotiotulille. Kesken makkaran paiston sisälle savuiseen kotaan asti kuuluu rannalta huuto: Tsaari tulee!

Lapset ryntäävät rannalle. Pienet ja suuret leiriläiset hierovat silmiään.

Rantaa pitkin ratsastaa hattupäinen mies mustalla ratsulla. Rinnalla kävelee viittaan pukeutunut hahmo. Hän lienee Tsaarin palvelija. Ratsukko pysähtyy ja mies heilauttaa hattuaan tervehdykseksi. Hän on Tsaari!

Tsaari jää tielle odottamaan. Tsaarin palvelija kävelee arvokkaasti siltaa pitkin luoksemme saareen. Venla, pienin kaikista leiriläisistä menee häntä vastaan. Muut pysyttelevät pienen matkan päässä. Palvelija polvistuu, kumartaa ja antaa Venlalle tutun linnun, jonka nokassa on kirje.

Kirjeessä lukee: