Tietotekniikan parissa eletään spagettiwesterniä livenä
21.9.2012 - Kirjoittanut Sinervo Turkka
Kuva 1900-luvulta... Pirjo & Turkka |
Turkka Sinervo:
Oheinen kuva jäljittelee Calamity Janen ja Wild Bill Hickokin seurustelua Villin Lännen aikoina. Heistä ei ole säilynyt varmaa tietoa suhteen yksityiskohdista, oliko pari esimerkiksi vihitty vai ei. Viereinen kuva on kuitenkin aito hääkuva, jossa allekirjoittanut poseeraa Pirjo Sinervon kanssa paikassa Liseberg, jonka esittely itsestään netissä alkaa otsikolla ”Stor nöjespark i Göteborg”.
Kunnan tietotekniikkakuviot kotipaikassamme Turussa olivat yhteinen haasteemme, joka työllisti seitsemän päivää viikossa. Vaikka ei se työltä tuntunut, elämältä vain. Saluunoissa oleskeltiin ennen sosiaalista mediaa yleisestikin, ja oikeuden asialla: vahvat pärjäsivät, hitaat ja heikot kuolivat. Kunnan tietohallintobyrokratia, ei ainoastaan Turussa, oli kuin Meksiko omine sääntöineen. Sinne pakenivat rajan yli ne, joilla oli tullut vastuksia muutoin amerikkalaistuneessa yhteiskunnassamme. Meillä kahdella ei Turussa ollut santarmikoneiston kanssa alkuaan suuria erimielisyyksiä, olihan paljon yhteisiä etuja valvottavana.
Pancho Villa ja kenraali Huerta saivat vallankumouksellaan Meksikon entisestään sekavampaan tilaan, jos mahdollista. Jotain vastaavaa tapahtui Turussa, tosin demokratian sallimin laillisin henkilövaihdoksin ja hallinnon muutoksin. Otimme työmme rakkaimmat tulokset mukaan ja häivyimme maasta. Ikäkin auttoi pakoon lähdössä.
Kuten lännen sankarit haaveilevat valtaavansa joskus oman maapläntin ja elävänsä rauhallista elämää, niin mekin: Perustimme yrityksen. Rauha oli kuitenkin ennenaikainen haave, sillä vastaamme astelivat jonossa tietotekniikka-alan oman käden oikeutta harrastavat kovanaamat kieroine pyrkimyksineen ottaa meiltä nirri (lue: rahat) pois. Onneksi emme mekään ihan untuvikkoja ole. Tarvitsimme lisää rahaa, koska kauhuksemme yritys ei tuota riittävästi pysyäkseen hengissä. Kunnan palveluksessa olleille tilanne oli uusi, kun verorahoja ei enää herunut koneiston ylläpitämiseen. Calamity Jane toimi ansiokkaasti armeijan tiedustelijana ja vastaavasti Pirjo Sinervo oli oppinut tekemään valtionrahoitusanomuksia yhtä ponnekkaasti. Taistelu hengissä pysymisestä jatkuu kuin inkkarisodissa, kuohuntaa puolin ja toisin. Ryösteltyämme pankkeja aikamme saimme huomata, että niissä oli säilytetty pääosin omia rahojamme, jotka joudumme maksamaan takaisin!
Olemme aina saaneet tueksemme ison joukon lainkuuliaisia ihmisiä, jotka arvostavat vakaita oloja. Vastuksena ovat IT-osaamisen nimissä erilaisia palveluja tarjoavat konnuuden ammattilaiset. Onneksi poikkeuksia löytyy tältäkin alueella: esimerkiksi omiin oppilaihin ei päde edellä sanottu. Yhteistyön sujumiseksi lähipiiriin kuuluminen ei ole välttämätön ehto, mutta vahva ennuste onnistumiseen kylläkin.
Myös yhteiskuntakoneisto palkitsee luotettavaa, vahvaideaista yritystä kehittämistukien muodossa. ELY-keskuksen rahoituksella palkattu uusin konsulttipalvelumme on nimeltään luuvitonen, kirjoitetaan Luu5. Nimi tuo väistämättä mieleen, että kunnon tappelu voi tulla jos on tullakseen. Ei hätää. Toiset tekevät sen mitä yhdet suunnittelee: Käspaikan ja Punomon tilukset ommellaan yhdeksi isoksi tilkkutyöksi ja ripustetaan entistä ehommaksi verkostoksi. Asioinnin tässä yhteisössä on oltava avointa paitsi käyttäjille myös sisällöntuottajille ja tuotemyyjille omilla toimialueillaan. Tuon kokonaisuuden ylläpitäjänä kunta on taakse jäänyt taho, koska mukana on kaupallisia elementtejä. Kunnat suhtautuvat entistä nuivemmin omienkin opettajiensa koulutuksiin, saati että avitettaisiin opetusta yli kuntarajojen. Käspaikkaa ei olisi koskaan syntynyt sillä lyhytnäköisyydellä. Yhteiskunta sen sijaan tukee toimintaamme edelleen, kiitos Calamity Janen kaltaisen oman tien kulkijan, joka jaksaa pysyä särmikkäänä ja tehdä tiedustelujaan.
Käsityönopetuksen resurssit säilyvät ja niille on tilaa laajeta. Sisällöt ovat opettajien omistamia, ovat olleet sitä jo yli 16 vuotta. Opetusministeriö on myös vastuullisesti hoitanut osuutensa tukirahoituksen muodossa. Samaa toivoisi työnantajilta: Kun opettaja käyttää työssään oppikirjan asemesta ”ilmaista”, ammattilaisten tekemää verkkomateriaalia, on Käspaikan tukiyhdistyksen jäsenmaksu tuosta palvelusta pieni, vaikka sitäkin merkittävämpi korvaus. - Opettajien ei tarvitse ryöstää pankkeja, kuten me teimme. Aktiivisuus riittää.
Jaa