Järven rannalla kasvaneelle meren äänet ovat erityisen vaikuttavia. Järvi on on ainakin useimmiten pieni, sen vastarannalle voi nähdä, se tuoksuu tutulle ja rauhoittuu aina yöksi. Meri ei sen sijaan rauhoitu. Vuorovesi, aaltojen rytmi on loputonta, hypnoottista, vangitsevaa.

Olin lomalla Khao Lakissa, Thaimaassa. Lomakohde kohtasi tsunamin sen täydellä voimalla vuonna 2004. Neljätuhatta ihmistä kuoli. Vaikka kylässä ei ollut enää jälkeäkään hyökyaallon tuhoista, muistot olivat yhä eläviä ihmisten mielissä. Minunkin, lomalaisen, oli varattava majoitus bungalovista korkealta vuoren rinteeltä, ikään kuin varmuudeksi. Sieltä mahdollinen uusi hyökyaalto ei tavoittaisi.

Irrationaalinen pelko ei estänyt menemästä päivisin rannalle. Päinvastoin, ne hetket rantatuolissa, jolloin ei tarvinnut suorittaa turistin tehtäviä erilaisissa nähtävyyksissä, olivat kaikkein nautinnollisimpia. Palmujen katveessa, kevyen merituulen viilentäessä, aaltojen lyödessä rantaan, oli helppo uppoutua kirjaan tai käsitöihin.

Tällä lomalla harjoittelin minulle uutta tekniikkaa, käpypitsiä eli frivolitéa. Työvälineen, sukkulamaisen kävyn, pystyi kuljettamaan helposti käsimatkatavaroissa. Materiaalia, ohuehkoa puuvillalankaa, tarvitsi vain vähän.

Olin lukenut aiheesta joitain viikkoja aikaisemmin Taito-lehdestä. Paloin halusta päästä kokeilemaan ”käpyilyä”, loma antoi siihen hyvän mahdollisuuden. Kerrankin minulla ei ollut kiire minnekään.

Pitsintekoon liittyvien solmujen rakentumisen seuraaminen, konkreettiset toistot ja uusien liikeratojen opettelu toivat jo itsessään käsityön iloa. Olin täysin flow’ssa. Työskentely oli kuin meditaatiota meren aaltojen rytmikkään äänen tahdittamana. Mieheni pudisteli toiminnalleni päätään.

Frivolitén perusidea oli yksinkertainen -uudenlaisen työvälineen ja asentojen opettelu hitaahkoa. Tekniikassa tehdään oikealla kädellä, kävyn avulla ystävännauhoista tuttuja solmuja vasempaan käteen kiedottuun lankalenkkiin. Lanka kiristetään lopuksi renkaaksi. Frivolité muodostuu renkaiden erilaisista yhdistelmistä. Selkeät perusmuodot ovat ryhdikkäitä ja tyylikkäitä.

Thaimaan loma oli pieni hengähdystauko talven kiireiden keskellä. Lämpö, aurinko ja oma aika tulivat tarpeeseen. Konkreettiset käpypitsi-tuliaiset olivat vaatimattomia. Merkityksellisempää kuitenkin on, että opin lomalla uuden taidon. Ensimmäinen valmis työni frivolité-korvakorut tulevat varmasti saamaan seuraa, sarjaksi asti.

Lisätietoja käpypitsistä:

Taito-lehti 6/2011

Baker, Janette: Käpypitsi. 2011, Moreeni.

Kirjoittaja toimii Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:n kehittämispäällikkönä ja on entinen käsityön ja kuvaamataidon opettaja. "Kummassakin tehtävässä merkityksellisintä on olemassa olevien kykyjen ja luovuuden mahdollistaminen. Minä sparraan, innostan, luon tilaisuuksia, kerron mahdollisuuksista, kuljen mukana. Tämä on ainakin tavoite. Yritän muistuttaa itselleni, että leipätyön lisäksi myös minun on muistettava käsityön ja taiteen ilo. Käsin tekeminen, siitä puhuminen ja kirjoittaminen tuo voimia arkeen."