Vierailin 19.1.2013 Voipaalan taidekeskuksen upeassa Väriherkkuja luonnosta näyttelyssä Tampereen seudun tekstiiliopettajien kanssa ja tapasin samalla Maarit Humalajärven, jonka 30-vuoden ajan Valkeakoski-opistolla pitämiä kasvivärjäyskursseja näyttely juhlisti.

Uskon, että moni blogin lukijoista tuntee tai vähintäänkin tietää Maaritin, sillä hän on pitkän linjan vaikuttaja käsityöalalla. Opettaja ja taiteilija, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla käsityötaiteen perusopetukseen tässä maassa. Käsityövaikuttajia pitäisi enemmänkin nostaa esiin, kun valtamedia ei vielä ole ymmärtänyt. Ehkä tämä bloggaus pieneltä osin kantaa kortensa kekoon.

Näyttely oli niin lumoava, että halusin kertoa siitä runsain kuvin Punomon blogissa.

kuvassa Maarit esittelee "ryijynukkamattoa", joka on ensin leikelty,
sitten värjätty ja lopulta koottu uudeksi. Matto oli sen verran kulunut,
että tekijä paikkaili sitä uusilla ryijynukilla.
tästä näkee, miten paimentolaismatto on valmistettu ja koottu

Maarit on pitänyt kasvivärjäysleirejä 30 vuoden ajan Valkeakoskella ja ne ovat aina olleet todella suosittuja. Sanomattakin selvää, että tulevan kesän kurssi on jo täynnä ja varasijoillakin on tunkua. Opettaja leiriytyy viideksi päiväksi, 30 kurssilaista värjäävät 3 päivää. Jokainen värjää tuo 10 kiloa kasvia ja lisäksi Maarit hommaa erikoisempia värjättäviä. Leiriläiset saavat tuotoksena 38 erilaista väriä, värjäyskansiot sekä jälkiliemet, joista voi värjäillä kotona lisää. Maarit on pitänyt tarkkaa kirjaa värjäysleireillä värjätyistä sekä ilmanaloista. Mikä mieletön aineisto on vuosien aikana syntynyt!

Valkeakoski-opistolla käsityön taiteen perusopetusta opetetaan otsikolla "Kokeileva käsityöilmaisu". Maarit on keksinyt termin jo 20 vuotta sitten. Kokeileva käsityöilmaisu on ymmärrettävämpi ja helpommin lähestyttävä kuin "käsityön taiteen perusopetus". Se ohjaa jo etukäteen ajattelemaan, että nyt kokeillaan, tutkiskellaan, prosessoidaan - ja tehdään konkreettiseen tuotokseen saakka. Prosessoiminen konkreettiseksi teokseksi tai tuotteekksi on Maaritin mukaan tärkeää. Kokeileva käsityöilmaisu on 3 vuoden opiskelurupeama.

Alla kokeilevan yksi kurssityö, "Värjää luonnosta" -teemalla tehty tutkielma, jossa tutustuttiin samalla neljään eri käsityötekniikkaan: vapaa konekirjonta, kuvakudos, ryijy ja tilkkumaalaus.

Sommittelua opiskellaan analysoimalla kuvia. Alla olevat kauniit neuleet ovat sommittelutaidosta hyviä esimerkkejä. Ja ovathan kasvivärit myös kiitollisia sommittelijalle, sillä ne käyvät helposti yhteen.

Myös näyttelyn ripustus oli viehättävä. Villapuserot ripustettuna tuoleille neulomaan, hauska idea! Näyttely oli pystytetty tiimityönä: Valkeakoski-opiston tekstiilityön opettajat, opiskelijat sekä Voipaalan taidekeskuksen henkilökuntaa.

Vanhat huonekalut, kuten alla oleva sängyt, sopivat mainiosti nostamaan väriherkut esille. Maaritin opetusmetodeista kertonee jotakin alla olevan kuvan suorakaiteen mallinen musta tyyny. Näitä "kodin jumalattaren päiväunia" tehtiin kurssitöinä, tehtävänantona ainoastaan "tee 10 000 kirjontapistoa". Riittävän spesifiä, mutta riittävän avaraa. Minusta myös hauska artikulaatio, josta saa väännettyä monenmoista merkitystä: 10 000 piston kodin jumalatar.
Toinen herkullinen vuode alla, jonka päällä olevan tyynyn hauskanmuikea, kolmiulotteinen rinkulapinta syntyy kun kirjoo tiiviisti ketjupistoja.
Kangas rupeaa pikkuhiljaa vetämään ryppyyn ja tuloksena on hienoja kraatereita. Tämäkin on hyvä esimerkki siitä, että tehdessä ns. virheet voivat tuottaa jotakin ihan uutta. Kokeileva tarkoittaa siis myös kokeilevaa katsetta eli kykyä nähdä uusin silmin.
Hauskaa pintaa on myös sängyn päällä olevassa pienessä putkityynyssä. Etupistokirjonta voi olla näin rouheaa. Pistot tuovat elävälle, värjätylle pinnalle tulee ihan uutta rytmiä ja eloa. Maaritin mukaan kirjonta avaakin ihan uuden maailman. Tekniikkana se soveltuu  mihin tahansa ja mi voi tehdä ihan millä tahansa langaksi katsottavalla.

Kokeilevan käsityöilmaisun eräs värjäystehtävänanto kuului: "tutki punaisia kasvinosia". Alla oleva kansiot ovat kauniita ja huolellisia tutkielmia punaisesta. Kaikki kasveja värjänneethän tietävät, että punaista punaisesta ei saa (paitsi ehkä verihelttaseitikistä) vaan vihertäviähän ne yleensä.
Kansioiden kannet olivat henkäisevän kauniita. Villalankojen lomaan kirjotut ohuet efektilangat tuovat kolmiulotteisuutta, elävyyttä ja rytmiä. Kolmiulotteisuutta saa vaikkapa erilaisilla pistoilla ja nukilla. Työstäminen, työstäminen ja työstäminen, siitä se taitaa mielenkiintoinen ja kaunis syntyä. Ja pätee varmasti myös muilla elämänalueilla.

Erilaisista kirjontapinnoista puheenollen, alla on solmupiston tehty herkän eläväinen tyyny.

Maarit opettaa 16 kurssia vuodessa. Kurssilaisten ikähaitari on 25-77 vuotta, suurin osa on viisikymppisiä naisia. Sama joukkue, joka on muutenkin kulttuurin ahmatteja. Myös muutamia miehiä on ollut, esimerkiksi ne värjäysleireille puita hakkaamaan tulleet, jotka ovat ensin kurkanneet pataan ja lopulta langenneet liemeen. Joskus kursseilla käy samoja ihmisiä uudestaankin.

Valtavan joukkueen Maarit on siis kasvivärjäykseen ja käsityöilmaisuun opastanut. Kysyinkin, eikö tämä jo näy Valkeakosken katukuvassa? Maaritin mukaan voidaan hyvinkin puhua "Valkeakosken taudista" - jotta näkyy se. Onko siis niin, että jos meille taviskässääjille riittää itse kirjottu, jopa ommeltu, mutta valkeekoskiselle ei tehdasvärjätty riitä? Ja onhan Valkeakoski-opistolla muitankin tekstiilityötä opettavia! Maaritin mukaan erinomainen tiimi.

Ryijy on suosittu tekniikka ja Maaritin mukaan syystäkin. Se on kiitollinen ja sopii monen tasoiselle tekijälle. Kaunista pintaa syntyy melko helposti, työ kulkee kätevästi mukana eikä lopputuloksessa näy ajoittainen työn epätasaisuus.

Hiukan saman henkistä syntyy tupsuista, jotka nousivat kuulemma muutama vuosi sitten suureen suosioon. Erinomaista väriherkkua ja kosketeltavan kutittavaa.

Maarit on myös taiteilija, joka on pitänyt useita näyttelyitä sekä yksin, että ryhmässä. Olenkohan ihan väärässä, mutta aika moni joka päätoimisesti käsityötä opettaa ei toimi lisäksi taiteilijana, jolla on säännöllistä näyttelytoimintaa? Mieleeni tulee vain helsinkiläinen viiden naisen joukko: Leena Jaatinen, Tupu Mentu, Leena Karhu, Kirsti Soukka sekä Tiina Mikkelä. Tuleeko teille mieleen muita?

Alla olevat työt on Maaritin kesällä 2011 Myllysaaren museossa olleesta näyttelystä. Ensimmäisenä konekirjontaa värjätylle sametille.


Nämä ovat rapean jännittäviä konekirjontatöitä.

Monimateriaalisuudella ja värien käytöllä saa elävää ja kiinnostavaa pintaa. Kyllä tekstiilistä on moneksi!

Alla oleva työ oli visio Afrikan matkalta, josta syntyi tämä värihehku muutamaa vuotta myöhemmin. Tiedättehän, kun niitä ideoita tulee säilöneeksi koko ajan. Näkyjä, unelmia, hetkiä. Niitä työstämällä, rauhassa, hitaasti ja vaikka kiireen lomassa pätkittäin, tekee ihmiselle hyvää. Pitkissä materiaalisen itseilmaisun prosesseissa kiinnittyy itseen ja toisiin. Kasvivärjäyksessä vielä erityisesti maahan, maaperään, paikkaan. Syntyy ihan erityinen tunneside. Siksi käsityö on niin....hyvää tekevää ja antoisaa.
Maaritin lähtökohta kasvivärjäykseen on, no arvaatte varmaan, kokeileva. Kursseilla lähdetään liikkeelle siitä, mihin käyttöön värjäys tulisi ja mitä haluaisi tehdä. Sitten vasta ruvetaan pähkiään, voiko haluttua materiaalia tai tuotetta värjätä, miten värjäys ja mahdollinen mutkikas muoto tai ilme onnistuisi. Kokeillaan!
Tällä metodilla saa selville vaikkapa sen, että talvella kuolleen näköiset kasvirapsakkeet värjäävät oikein hyvin ja alkukesää parempi värjäysaika on itse asiassa syksy. Tai kun kiepauttaa keitetyn kasvimäskin kangaspaketiksi ja antaa muhia kelmun alla, syntyy hauskoja pintoja eikä värejä tarvitse edes höyrykiinnittää. Syntyy paitsi uudenlaista pintaa, myös uusi värjäystekniikka kontaktivärjäys, josta tarkempia ohjeita Väriherkkuja-blogissa.

Alla Maaritin aamulla kontaktivärjäykseen kietaisemaa gerberaa. Minipussiin pääsi keitinliemi ja pikkuruinen lankaerä. Pitäähän sitä testata kaikin tavoin.

Kun kontaktivärjäykseen kietoo mukaan rautanauloja, syntyy tummia sävyjä sekä ruosteen kuluttamaa kangasta.

 Toivon, että juttu sai sinulle lempeän mielen ja sytykkeitä käsityöilmaisuun. 

Maaritille suurkiitos, että jaoit tämän meille.

PS. Maaritilla on myös sama avoimuuden politiikka, kuin Punomossa. Tutustukaa hänen sivustoihinsa:
http://variherkkuja.wordpress.com/,
http://kasityotakadestapitaen.wordpress.com/2012/09/18/vallatonta-virkkausta/


Artikkeli on siirretty Punomon omalle blogialustalle 2016

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna