Innostuimme mukaan projektiin, jonka tavoitteena on neuloa sinivalkoiset villasukat kaikille juhlavuotena 2017 Suomessa syntyville vauvoille. Oppilaat ovat neuloneet sukkia ns. välitöinä tai kotona. Luokan seinälle on pikkuhiljaa kerääntynyt suloisuuksia oppilaiden lisäksi open ja yhden mummon puikoilta, yhteensä 37 paria. Seuraavaksi lähikuvia:

Aliisan suloisen pehmoiset pintaneulesukat.

Vilman pikkuriikkiset sukat keskosvauvojen varpaita lämmittämään.

Maikun, Mean ja Jemilian rakkaudella kudotut raitasukat.

Anni ahkeroi neljä kaunista paria. Eikä siinä kaikki: hän neuloi kolmet sukat myös Villasukat veteraaneille -keräykseen.

Oppilaat, jotka halusivat osallistua, mutta eivät malttaneet aloittaa ylimääräistä neuletyötä, pääsivät askartelemaan onnittelukortteja vauvoille.

Paikallisen synnytyssairaalan TYKS:n sukkatarpeesta on oli viime sunnuntaina neulottu jo 74%. Meidän täytyi siis luopua rakkaista sukista, joiden ilmestymistä narulle oli muidenkin kuin neulojien kiva ihailla. Vien sukat tänään lankaliikkeeseen odottamaan toimitusta sairaalaan. Muualla Suomessa sukkia tarvitaan vielä paljon ja pikkusukkia on ihana neuloa. Jatkamme siis. Monta paria on kesken ja tyhjät pyykkinarut odottavat...

Tähän perään sopii liittää muutama kuva ihanasta maskulaisen Luukan palvelukeskuksen kanssa järjestettävästä yhteistyöprojektista. Olimme joulukuussa kutomassa (niinkuin täällä Länsi-Suomessa sanotaan) yhteistä torkkupeittoa keskuksen asukkaiden kanssa. Mukana oli 8- ja 9-luokkien valinnaiskäsityön oppilaita, minä ope ja koulumme neulova rehtori. Tilaisuus oli ihanan lämminhenkinen.

Osa mummoista ei ollut kutonut vuosiin ja ujosteli hiukan aloittamista. Vaan kun alkuun päästiin, sujui hienosti. Autoimme toisiamme puolin ja toisin mukavia jutellen. Yksi papoista tosin kutsui meidät uudestaan kylään, koska onnistuimme saamaan heidän naisensa hiljaisiksi. Eihän voi koko ajan rupatella kun pitää keskittyä työhön.

Peiton värejä valitessa emme ajatelleet jääkiekkoa. Mutta Luukan vikiretoiminnan ohjaaja bongasi heti suosikkijoukkueensa Tapparan värit. Peitto tulee valmiina tietysti Luukaan käyttöön. Kun peitto valmistuu, lupasimme tulla uudestaan kylään ja neuloa silloin TPS:n väreissä. Tämä sopii Tapparaa paremin suurimmalle osalle kaiken ikäisistä kutojista.

Pappoja ei saatu innostumaan neulomisesta. He pelasivat mielellään nuorten kanssa Kerää kansallispuku -lautapeliä.

Rakensimme myös pienen näyttelyn koulukäsitöistä. Töitä ihailtiin kovasti. Yksi pappa olisi jopa halunnut ostaa 7-luokkalaisten kutomia villasukkia joululahjoiksi sukulaisilleen. Ne eivät valitettavasti olleet myynnissä.