Virtaa piirissä
24.11.2016 - Kirjoittanut Gaye Salla
Nopeimpien seitsemäsluokkalaisten neulojien sukat alkoivat olla valmiita kun muut ryhmäläiset neuloivat ensimmäisen sukan kantapäätä. Samaan aikaan opettaja osallistui koulutukseen, jossa tutustuttiin ns. e-tekstiileihin. Tytöt olivat tottakai valmiit kokeilemaan, onnistuisiko virtapiirien opiskelu ja ompelu välityöhön itsenäisesti.
Tytöt muistivat, että 6-luokan fysiikan tunnilla oli puhuttu sähköstä ja kytkennöistä. Meidän koulussamme sähköoppia opiskellaan fysiikassa vasta 9-luokalla. Kertausta tarvittiin ja sitähän löytyi netistä esim. näiltä sivustoilta:
http://www.malux.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/sahko/3_peruskytkennat.htm
https://peda.net/kannus/jvk/oppiaineet2/fysiikka/9-lk-fysiikka/e9k22/2stst
https://peda.net/sastamala/sylvaan-koulu/e-opin-oppikirjat/e9k2/2stst/lsjr
Fysiikanluokasta lainattiin sähköopin välineistöä ja nettiohjeiden mukaisesti tytöt rakensivat peruskytkennän ja rinnankytkennän. Katkaisimen paikkakin selvisi pienen pohdinnan jälkeen. Näistä olikin sitten hyvä ottaa mallia virtapiirejä ommeltaessa.
Ylä- ja alapuolella olevissa kuvissa on muodostettu samanlainen kytkentä. Molemmista löytyy virtalähde, kytkin ja kaksi rinnankytkettyä valonlähdettä. Alemmassa kuvassa sähköjohtojen asemasta on käytetty sähköä johtavaa lankaa, joilla ommeltavat komponentit on yhdistetty. Kätevää, eikö!?!
Tytöt saivat tehtäväkseen suunnitella käsityön tekniikoin valmistettavan tuotteen, jossa led-valot olisivat tärkeässä osassa -tuotteen, joka on valojen kanssa parempi, hienompi tai käyttökelpoisempi kuin ilman niitä.
Maikku suunnitteli pehmoauton ajovaloilla. Auton alle hän ompeli paristopitimelle läpän, joka suljetaan sähköä johtavalla tarranauhalla. Tarranauha toimii siis myös kytkimenä. Kun valojen ei haluta palavan, läppä käännetään toiseen suuntaan, kiinni tavallisen tarranauhan pehmeään puoleen. Seuraavat kuvat on otettu ennen auton saumojen ompelua:
Valmiina näyttää tältä :) Ja sitten leikkimään...
Aliisa tykkää virkata ja käyttää mielellään kädensijallista koukkua. Hän halusi valmistaa tavalliseen virkkuukoukkuun kädensijan virkkausvalolla. Hän mietti virkkaisiko kädensijan vai valmistaisiko sen nahasta. Virkatusta hän ainakin aloitti. Ehkä nahkainenkin valmistuu joskus.
Työ valmistui uskomattoman nopeasti. Pimeässä virkkaamista on kokeiltu ja sehän sujuu hienosti kirkkaan ledin ansiosta.
Maija ajatteli ensin päällystää pahvilaatikon kankaalla. Valot syttyisivät kallistuskytmellä kun laatikon avaa.
Vaan kyllähän rasiasta tuli hienompi kun sen pääsi tekemään teknisen puolelle puusta. Oli Maijan onni, että saimme Raumalta käsityöopettajaopiskelijan harjoittelemaan juuri oikeaan aikaan. Siis apua oli tarjolla.
Parhaillaan Maija ompelee laatikkoon kangassisusta. Laatikon kanteen tulee nahkasaranat ja hihnat, jotka jättävät kannen ja kankaaseen ommellun kallistuskytkimen sellaiseen asentoon, että ledvalot syttyvät laatikon sisällä. Kun laatikko suljetaan, kytkin kääntyy niin päin, että valot sammuvat. Yritetään muistaa laittaa kuva laatikosta sitten kun se valmistuu.
Aluksi töitä suunnittelemassa oli neljäskin tyttö, joka haaveili pokemonpallosta. Tyttö päättikin tehdä jotain muuta. Minä ope kokeilin kuitenkin, miten yhdessä mietityt jutut toimivat. Seuraava kuvasarja esittelee yhden esimerkin, miten huovutetun tuotteen sisään saadaan piiloon virtapiiri ja tarvittavat komponentit.
Huovutin villan superlonisten puolipallojen päälle ensin huovutusneulalla sitten vettä ja saippuaa käyttäen.
Yhdistin pallonpuolikkaat ompelemalla niiden väliin käsin piilovetoketjun, jotta pariston pääsee vaihtamaan. Lopullisen muotonsa pallo sai kun huovutin muutaman pyöräytyksen vetoketjun ompelun jälkeen. Kallistuskytkin piti upottaa superlonin sisään, että pokevalo saadaan syttymään vain silloin kun pallo on oikein päin. Käytin siis samanlaista kytkintä, jonka Maija aikoo ommella rasiaansa.
Koska halusin vetoketjun vetimen piiloon, ledi täytyi sijoittaa keskuspalleron yläosaan. (Ehkä alas voisi ommella toisen ledin.)
Seuraava askel olisi käyttää ommellun virtapiirin lisäksi ohjelmoitavaa mikrokontrolleria, jolla saadaa aikaan erilaisia toimintoja. Tarvikkeet ovat sen verran kalliita, että tälläisen työn tekeminen ei ainakaan vielä ole mahdollista meidän koulussa. Ehkä joskus.... Minä, ope esittelen tässä kuitenkin oman kurssityöni.
Nuorin lapseni on tehnyt joskus päiväkodissa suloisen pöllön, joka on kovin rakastettu, mutta yksinäinen. Päätin tehdä pöllölle kaverin, joka toimisi myös lapsen yövalona.
Valmistin pöllön virkkaamalla amigurumityyliin. Mikrokontrollerin ja virtapiirin paikaksi valitsin kasvopalan sisäpinnan.
Sain kurssilla apua ohjelmointiin Picaxe-ohjelmalla. Onnistuin lataamaan mikrokontrolleriin ohjelman, joka laittaa hämäräkytkimen tunnustelemaan valoisuutta ja sytyttää led-valot vasta kun on tarpeeksi hämärää. Valot palavat 20 minuuttia ja sammuvat itsekseen sitten kun lapsi on nukahtanut.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa mikrokontrolleri, hämäräkytkin ja ledvalo on yhdistetty toisiinsa hauenleukajohdoilla. Näin testasin, että ohjelma toimii oikein ennenkuin ompelin sen kiinni tuotteeseen. Seuraavissa kuvissa on kasvopala ensin nurjalta, sitten oikealta puolelta. Musta mötikkä on paristokotelo, jossa on mukana kytkin.
Led valot tulivat tietysti pöllön silmiksi, hämäräkytkimen sijoitin nokkaan. Isomman pöllökaveruksen siivistä tuli hiukan erimuotoiset kuin pienemmällä, koska halusin piilottaa paristokotelon siiven alle. Toiselle puolelle ompelin symmetrian vuoksi palan paksua mustaa huopaa.
Hyvää yötä!
Kommentit (1)
En ymmärrä miksi kaikki täytyy saada älyllistää, mutta on silti hauskaa että käsityön turvin saadaan oppilaat innostumaan myös fysiikasta. Se on mielenkiintoista, vaikka itse tykkäänkin enemmän kemiasta. Yläasteella vaan näihin ei pääse kunnolla sisälle, lukiossa vasta. Kuitenkin, ohjelmoinnilla käsitöihinkin saadaan uusia ulottuvuuksia! Tietä valaiseva pipo ehkäpä? Pöllösi oli hieno, mutta olisin varmaan itse pelännyt sitä pienenä:)