Raportoimme aiemmin Kirjonnan salaisuus -joulukalenterin suorituksesta puoleen väliin saakka. Tässä tulee jatkoa:

13. Näin napakasti valmistui Millan koittana.

14.-15. Kalenterin suoritus oli hiukan jäljessä aikataulusta. Salla-ope arvasi, mitä on vuorossa seuraavissa luukuissa ja päätti  7d-luokan kemian koetta valvoessaan avata ne että työ edistyisi. Sonja ja Joona saivat kemian tehtävät nopeasti valmiiksi ja ope tarjosi keskeneräistä silmukointitehtävää heille. Sonja kieltäytyi. Joona sen sijaan päätti yrittää kunhan ope lupasi, että hän saa kirjomisen jälkeen pelata puhelimella eikä hänen tarvitse vaihtaa teknisistä töistä tekstiilipuolelle jos on liian hyvä. Todella hyvä hän olikin! Ja Sonja oli hyvä opettaja! Katsokaa vaikka todella läheltä otetusta kuvasta:

16. Uskokaa tai älkää, seuraavan luukun suorittivat kuin suorittivatkin kahdeksasluokkalaiset. Alina teki pohjatyöt, Tuuli kirjoi vihreät kärpäset. Onneksi ehdittiin napata kuva todisteeksi. Kuvasta näkyy ensimmäistä kertaa kunnolla yksityiskohtaiset, valokuvien avulla tehdyt ohjeet. Tälläiset löytyivät jokaisesta paketista.

17. Vuoro takaisin 7-luokkalaisille ja kolmas, punainen  kärpänen Tiialle.

18.-20. Jäljellä olevat koulupäivät vähenivät uhkaavasti. Pelko siitä, saadaanko kalenteri ajoissa valmiiksi vaan kasvoi. Ope nappasi kolme luukkua kokeen valvonnan aikana tehtäviksi. No niissähän olikin sitten hiukan enemmän puuhaa ja piti ottaa työ iltapuhteeksi kohtiinkin. Tällä kertaa kirjottiin koittanaa ja kolmion mallisia kärpäsiä koko kankaan pituudelta.

21. Viimeiset vaaleanharmaat kärpäset kirjoi taitava Laura. Tämä oli jo hänen kolmas luukkunsa.

22. luukussa vuoden viimeisellä käsityötunnilla taiteiltiin kukkasia. Ohjeessa neuvottiin, että voi tehdä oman maun mukaan isompia tai pienempiä. Henna kirjoi isompia :)

23.-24. Aika siis loppui meiltä kesken. Oppilaat antoivat opelle luvan huvitella kalenteri loppuun joululomalla. Seuraavasta luukusta löytyi uusi, neliön muotoinen pala mustaa sarkaa. Tulossa ei siis ollut miekkapussi, ei pääpanta vaan jotain ihan muuta. Kukaan meistä ei arvannut, että joulunodotuksen salaisen kirjontatehtävän lopputulos oli säilytyskori. Kun open mies saapui matkalta joulusiivottuun kotiin, hän kuitenkin kysyi, kenen hattu on pöydällä.

Kori näyttää hiukan erilaiselta kuin ohjeen kuvassa, mutta on se hieno!! Kyllä me ollaan taitavia!!

Kaunistakoon opettajan kotia joulun ajan. Uuden vuoden alkajaisiksi arvomme nuorten kirjojien kesken, kuka saa korin omakseen.

Viimeisestä luukusta paljastui työohjeiden lisäksi, että kirjontakuvio on Kivennavan kansallispuvun sarkaviitasta. Kun klikkaat linkin kuvan suureksi, tunnistat tutun kuvion.

Tämä tehtävä opetti meille tekijöille, että hyviä ohjeita seuraten pystyy nopeastikin saamaan aikaan jotain aivan erilaista kuin mitä on koskaan tehnyt.  Aivan upeaa, että kuvio oli lainattu oikeasta kansallispuvusta. Tämä auttaa uskomaan, että jos on tarpeeksi tahtoa, niin meillähän on mahdollisuudet vaikka mihin, jopa oman kansallispuvun valmistamiseen joskus tulevaisuudessa.

Kiitos Soja hienosta kalenterista! Ehkä ensi vuonna uudelleen...

Ja vielä kerran hyvää joulua kaikille!