Ensimmäisellä neuletunnilla kuultua
17.9.2015 - Kirjoittanut Gaye Salla
-Tästä neulomisesta tulee ihanan mummomainen olo, varsinkin kun on vielä villapaita päällä
Oppilas1: Mitäköhän mun sukan neulomisesta tulee kun tää mallitilkkukaan ei meinaa onnistua? Oppilas2: Se menee tietysti tosi hyvin, koska sä teet siihen tilkkuun kaikki virheet. Sen takia se neulotaankin. Se on niinku virheidenkeräilylappu.
Kuva: alakoulussa teknistä työtä opiskelleiden tyttöjen ensimmäiset neulotut silmukat. Hienosti lähti liikkeelle!
-Mun työssä on joku sökerö. Ja viiden minuutin kuluttua kuuluu: Nyt täällä on sökerö2.
-Hei ope, tää lanka ei suostu menemään tästä silmukasta läpi. -No sit se heti meni kun sä tulit siihen kattomaan.
-Miten näin yksinkertaisessa lajissa voi tulla näin paljon virheitä?Päätä särkee!
-Mä luulen, että sulla ope olis ammattitaitoo tehdä tälle mun työlle jotain sellasta, että voisin jatkaa välitunnin jälkeen.
Oppilas toiselle: Sun varmaan kannattaa neuloo nurjaa aina sillon kun sun mielestä pitäis neuloo oikeeta ja sit toisinpäin.
-Oikea, oikea, väärä, väärä.... oikea, oikea, vasen, vasen.... oikea, oikea, nurja, nurja.....
-Sulla ope pitäis olla joku hälytysvalo päässä aina kun tuut neuvomaan. Ootko huomannu, että käyt aika usein tässä pöydässä? Sovitaanko et aina kun me laitetaan musiikki pois, joku meistä tarvii apua.
Viime lukuvuonna valmiit sukat jäivät esittelemättä blogissa. Osasta oli sentään otettu kuvat. Liitetään ne tähän nyt kun seuraavan vuoden sukkien neulominen alkaa.
Jaa
Kommentit (8)
Kiitos naurattamisesta!! Me sanottiin aina neuloessamme olevamme marttakerholaisia, elääks tää perinne vielä??
Taitaa olla joka ryhmällä vähän oma perinne. Aika monella jotain tuohon suuntaan. Kysyin asiaa ryhmältä jonka tunnilla luin kommenttisi. He kertoivat miettineensä alakoulun neuletunnilla, minkälaisia mummoja heistä tulee aikanaan. Prätkämummo oli kuulemma suosituin :D
Kyllä te osaatte! 1960-luvun opella, Tuula Rannalla oli epätoivoinen tehtävä opettaa minua kutomaan. Siitä ei tullut kuin mytty. Ja virkkaamisesta tuli mytty. Oivalsin vasta monta vuotta myöhemmin mistä kutomisessa ja virkkaamisessa on kyse. Tuula-ope teki kanssani parhaansa, mutta taitojen kehittyminen vaatii joskus juuri sitä oikeaa oivallusta, joka kässätunneilla vielä odotti tulemistaan.
Kiitos Kristiina kommentista! Ihanaa, että olet löytänyt käsityöt sitten kun olit valmis. Kommenttisi antaa toivoa meille myttyjemme kanssa :)
Ihanaa Salla, ett olet kirjannut noita lausumia ylös muittenkin iloksi. Lasten kanssa on kivaa tehdä töitä juuri noitten lumoavien, luonnollisten kommenttienkin takia. Monet makeat naurut olen saanut ja kukkuramitoin hyvää mieltä ja voimia vaikeisiinkiin pätkiin.
Kiitos,
Lilja, ex-hemminki
Olenpa itsekin tyytyväinen, että kerrankin sain aikaiseksi kirjata. Omasta muististakin niin helposti putoavat niin omien kuin näiden lainalasten lausumat viisaudet. Mukavaa Lilja, että olet ajautunut blogiimme ja kiitos kun kommentoit.
Mä muistan kun koulussa mulla ei painunut millään mieleen kiilakavennukset..kavensin väärässä päässä puikkoa. Sain koulutyötä vain ysin koska opettaja joutui auttamaan mua paljon että sain kantalapun oikein. Säärystimiä olin mummun opastuksessa tehnyt jo ennen joten varsi onnistui. Jouduinpa toisen sukan purkamaan varteen asti koska pyysin mummulta apua ja tein sukat kotityönä valmiiksi, vaikka läksynä oli vain varsi..nykyään kuulun marttoihin ja neulon jokapäivä kun ehdin. Nyt työstään kirjoneule sukkia. Olen hankkinut sukka- ja lapaskirjat omiksi. Mukava teidän sivuja lukea :)
Kiitos kommentista ja muisteloista Kristiina :)