Tutkimuksia taide- ja käsityötoiminnan suotuisista vaikutuksista vanhusten keskuudessa on tehty jonkin verran, ja tulokset ovat lähes jokaisessa tutkimuksessa olleet kannustavia. Nk. aktiivinen ikääntyminen on viime vuosina rantautunut käsitteenä myös Suomeen, sen jo 50 vuotta sitten lyöneen läpi Amerikkalaisessa gerontologiassa. Aktiivisella ikääntymisellä tarkoitetaan ihmisen vanhetessa, hänen edelleen osallistuvan erilaisin tavoin yhteiskunnan toimintaan. Yksi tapa osallistua ja kokea yhteyttä palvelulaitoksen ulkopuoliseen maailmaan on taide- ja käsityötoiminta.

Taide- ja kulttuuritoiminta parantaa ikäihmisten fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia; se ei pelkästään tarjoa uutta sisältöä elämään esimerkiksi työvuosien päättyessä, vaan parantaa lisäksi ihmisen toimintakykyä ja fyysistä terveyttä. Vaikeiden psyykisten sairauksien kohdalla on huomattu taidetoiminnan aktivoivan potilasta, hänen toimintakyvyn selkeästi parantuvan, mutta myös käytöshäiriöiden vähentyvän. Jopa 25 % palvelutaloissa asuvista ikäihmisistä kokee itsensä yksinäiseksi, vaikka todellisuudessa vain 6 % heistä viettää päivänsä yksin. Epäkodikkuutta ja sitä kautta yksinäisyyden tunnetta lisäsivät asukkaiden mukaan palvelutaloissa niiden laitosmaisuus. Myös laitoksen sisäinen yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyi tutkimusten mukaan taidetoiminnan kautta; niin ikäihmiset, kuin hoitajat kokivat keskinäisen vuorovaikutuksen parantuvan. Yhden tutkimuksen mukaan taidetoiminta saattoi jopa korvata toisen ihmisen ihon tai sanan kosketuksen tarvetta. Vuorovaikutuksen lisääntymisen myötä ikäihmiset kokivat myös palvelutalossa tapahtuvan hoidon myönteisempänä kuin ennen, ja heidän hoitomyönteisyys kasvoi. Hoitajat kokivat näkevänsä ikäihmiset uudessa valossa, jonka myötä hoitotyön menetelmät lisääntyivät ja näkökulmat laajenivat. He myös kokivat hoitotyön entistä tärkeämpänä ja arvokkaampana työnä. Kun vuorovaikutus ja hoitötyön laatu parani, kokivat ikäihmiset myös palvelutalon vähemmän laitosmaisena.

Taide- ja kulttuuritoiminta suomalaisissa hoivalaitoksissa kulkeen edelleen lapsenkengissä; onnistuneen taidetoiminnan edellytyksenä on ammattitaitoinen pedagogi, jolla on pedagogista sensitiivisyyttä ja taitoa ottaa huomioon opetettava yksilönä. Taide- ja kulttuuritoiminnan hyvien tulosten myötä voidaan kuitenkin todeta niiden olevan hyvin edullinen, mutta myös tehokas ratkaisu ikäihmisten ja palvelulaitosten ongelmiin. Toiminnan myötä muodostuu myös taloudellista säästöä, kun ikäihmisen toimintakyky ja hyvinvointi paranee.

Lähteet:

Engström, A. (2013). Hoitotyöntekijöiden näkemyksiä taiteesta ja kulttuurista vanhusten hoitotyössä. Pro Gradu -tutkielma. Gerontologia ja kansanterveys. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201301141038

Liikanen, H-L. (2011). Ikääntyminen ja kulttuuri. Kohti seniorikulttuuria. Ikäin- stituutti. http://www.ikainstituutti.fi/binary/file/-/id/1/fid/333

Räsänen, R. (2013). Hyvää elämänlaatua taiteen ja kulttuurin keinoin – haaste hoivan ammattityölle ja johtamiselle ikääntyneitten palveluissa. Teoksessa

"Tahtoa, toimintaa ja teoriaa. Kulttuurinen vanhustyö nyt ja tulevaisuudessa". Leppisaari, K toim. Osaattori ja Lasipalatsin Mediakeskus Oy. http://uusi.osaattori.fi/media/filer_public/2013/11/25/tahtoa_toimintaa_osaattori.pdf