Omien kokemustemme mukaan CD-työpaja sopi muistisairaille vanhuksille erittäin hyvin. Tehtävä oli sopivan haastava, se piti vanhusten kiinnostuksen yllä, mutta ei väsyttänyt kuitenkaan heitä. Osasyynä onnistuneelle työpajalle saattoi olla myös se, että CD-kudonta oli jotain aivan uutta osallistujille - kenelläkään ei ollut kokemusta tällaisesta tekniikasta, eikä siis myöskään oletuksia siitä, miltä valmiin työn pitäisi näyttää. Toisessa työpajassa, jonka osallistujat olivat hyväkuntoisempia vanhuksia, toteutettiin lankojen värjäämistä KoolAid mehulla. Tämäkin oli kaikille osallistujille täysin uusi tekniikka, ja siitä oltiin pääasiassa hyvin innostuneita. KoolAid värjääminen oli tekniikaltaan helppoa ja sopi erinomaisesti vanhusten kanssa toteutettavaksi, sillä näin värjätessä ei tarvita puretusaineita eikä suuria vesimääriä.

Haastavinta CD-kudontatyöpajassa oli ensimmäisen kerran aloitus, monet osallistujat totesivat jo huoneeseen tullessaan, etteivät he ole lainkaan käsityöihmisiä. Kun vanhukset saatiin istutettua pöydän ympärille, tarvitsivat he paljon rohkaisua ennen kuin he uskaltautuivat kokeilemaan käsitöitä. Tärkeä huomio minkä teimme, oli että jokainen vanhus tarvitsi henkilökohtaista rohkaisua ja apua alussa siten, että opettaja aloitti työn hänen puolestaan ja näytti kädestä pitäen, miten työtä tehdään. Alkukankeuden jälkeen tekeminen sujui kuitenkin hyvin, mutta useimmat vanhukset tarvitsivat vierelleen kokoajan opettajan, joka jutusteli ja kehui tämän tekemistä, mutta myös auttoi aina tarpeen tullen. CD-pajassa meitä oli 3 ohjaajaa, ja 4-5 osallistujaa, ja meidän kokemuksemme mukaan tämä oli hyvä määrä ohjaajia suhteessa vanhuksiin.

Näimme pajassa esimerkin siitä, miten pidemmälle edenneet dementiaoireet vaikuttavat käyttäytymiseen: henkilö vaikuttaa vihaiselta, vaikka todennäköisesti kyse on siitä, että tauti on edennyt vaiheeseen, jossa itsensä ilmaiseminen ja porukan keskustelussa mukana pysyminen on vaikeaa. Toisaalta näimme myös huikean esimerkin siitä, miten hetken aikaa CD-kudontaa tehnyt muistisairas pääsi jutuissaan jollain tapaa aivan uudelle tasolle, eroon koko ajan toistuneesta lauseesta ja alkoi sen sijaan muistella elämäänsä, gradun tekoa, ja lausui meille mm. muutaman runon.

Osallistujat tuntuivat olevan aidosti mielissään käsitöiden tekemisestä, kukaan ei kertaakaan kyllästynyt tai väsynyt tekemiseen, vaikka olimme varautuneet siihen. Usein työpajan jälkeen joku vanhuksista jäi vielä jutustelemaan meidän kanssa niitä näitä. Vaikka kaikki osallistujat eivät jutelleet yhtä paljon kuin toiset, huomasi heidänkin vireystasossaan selkeän nousun käsitöiden tekemisen aikana. Suurempia ongelmatilanteita ei työpajoissa syntynyt, toki muistisairaiden kanssa työskennellessä kannattaa varautua sutjautuksiin ja muihin kommelluksiin, mutta ymmärtämällä niiden syyt, voi niihin suhtautua tietyllä keveydellä. Kokemuksemme perusteella kohtaamalla muistisairaan ihmisen samanvertaisena ihmisenä pääsee jo pitkälle. 

Kuvassa valmis seinätekstiili, joka muodostettiin vanhusten valmistamista cd-kudonnaisista.