Vaikka yleisesti puhutaan muistisairauksista, on erillisten muistisairausten kirjo hyvin laaja. Kaikki muistisairauden muodot liittyvät enemmän tai vähemmän aivojen tai niiden yksittäisten alueiden häiriöityneeseen tai muuten poikkeukselliseen toimintaan. Seuraavassa lyhyesti yleisimmistä muistisairauksista ja niiden vaikutuksista ihmisen toimintaan.

  • Alzheimerin tauti (n.60-70% muistisairaista) 

Alzheimerin tauti on hitaasti ja tasaisesti etenevä aivosairaus, jonka oireet aiheutuvat tiettyjen aivoalueiden vaurioista. Sairauden perimmäistä syytä ei tunneta. Alzheimerin taudin kulku jaotellaan varhaiseen, lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan vaiheeseen. Sairaus voidaan kehittyneen diagnostiikan ansiosta havaita jo varhaisessa vaiheessa. Sen kulku on useimmilla samantyyppinen, mutta etenemisnopeus ja oireisto voivat vaihdella.

Oireet

Ensimmäiset oireet ovat tyypillisesti:

  • lähimuistin häiriöitä (mieleen painamisen ja uuden oppimisen vaikeuksia)
  • vaikeutta muistaa uusia nimiä tai sovittuja asioita,
  • käyttöesineiden hukkaamista,
  • vaikeutta liikkua erityisesti vieraassa ympäristössä sekä
  • asioiden ja tapahtumajärjestysten sekoittumista.

Taudin edetessä toimintakyky ja sairaudentunne heikkenevät. Sairastunut tarvitsee yhä enemmän apua arjen toiminnoissa.

Myöhempiin oireisiin kuuluu esimerkiksi:

  • hahmottamisen ongelmat,
  • kielelliset vaikeudet,
  • kätevyyden vaikeudet (esim. nappien pukeminen),
  • ajan ja paikan tajun heikkeneminen,
  • puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet sekä
  • vaikeudet käyttää erilaisia välineitä (esim. ruokailuvälineet, kutimet).

Sairastuneen persoonallisuus ja sosiaaliset kyvyt saattavat olla suhteellisen hyvin säilyneitä.

Alzheimerin tauti ei ole niin vahvasti perinnöllinen kuin kuvitellaan. Elämäntapavalinnat näyttelevät sairauden synnyssä suurta roolia, joten omaa riskiään sairastua voi itse aktiivisesti pienentää.

(Muistiliitto)

  • Verisuoniperäinen muistisairaus (n. 15-20% muistisairaista) 

Verisuoniperäinen (vaskulaarinen) muistisairaus liittyy aivojen verisuonten vaurioihin ja erityyppisiin aivoverenkiertohäiriöihin. Verisuoniperäinen muistisairaus on toiseksi yleisin etenevä muistisairaus (n. 20% sairastuneista).

Riskitekijät

Verisuoniperäisen muistisairauden riskiä lisäävät:

  • kohonnut verenpaine,
  • koronaaritauti,
  • sydäninfarkti,
  • tupakointi,
  • diabetes sekä
  • aivohalvaukseen liittyvät aivoverenkiertohäiriöt.

Oireet

Verisuoniperäisen muistisairauden varhaisoireisiin kuuluvat usein:

  • lievä muistihäiriö,
  • puhehäiriöt,
  • kömpelyys,
  • kävelyvaikeudet (ns. töpöttelykävely) ja
  • hahmottamisvaikeudet.

Sairastuneilla on usein myös tunneherkkyyttä ja mielialat vaihtelevat helposti itkusta nauruun. Oireet saattavat alkaa nopeastikin ja vaihtelevat päivittäin tai kausittain. Oireet riippuvat myös siitä, missä kohtaa aivoja vaurioita on syntynyt.

Muisti on verisuoniperäisessä muistisairaudessa säilynyt paremmin kuin Alzheimerin taudissa ja sairastuneiden tilanne saattaa toimintakyvyn laskun jälkeen myös kohentua. Tärkeätä on huolehtia kohonneen verenpaineen, kolesteroli- ja veren sokerinpitoisuuden hoidosta sekä sydän ja verisuonitautien hoidosta.

  • Kahden edellä mainitun yhdistelmä (ns. sekamuoto) 

Sisältää erilaisia oireita sekä Alzheimerin taudista että verisuoniperäisestä muistisairaudesta

  • Lewyn kappale -tauti 

Lewyn kappale –tauti alkaa tavallisesti 50 - 80 vuoden iässä ja se on saanut nimensä aivoissa havaittavien löydösten, Lewyn kappaleiden, kertymisestä aivojen kuorikerroksen alueelle.

Oireet

Sairaus aiheuttaa:

  • tarkkaavuuden ongelmia,
  • avaruudellisen hahmottamisen vaikeutta (tilat, etäisyydet, suunnat),
  • ns. Parkinson-oireita, kuten lihasjäykkyyttä ja kävelyvaikeuksia,
  • vireystilan vaihteluita
  • selväpiirteisiä, yksityiskohtaisia hallusinaatioita ja harhaluuloja sekä
  • mahdollisesti ohimeneviä tajunnanhäiriöitä.

Merkittäviä muistihäiriöitä ei taudin alkuvaiheessa välttämättä ole, mutta sairauden edetessä muistikin heikkenee.

Sairastuneet ovat erityisen herkkiä neuroleptilääkitykselle.

  • Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus 

Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus (frontotemporaalinen degeneraatio) on yleisnimitys niille oireyhtymille, joille on ominaista aivojen otsa- ja ohimolohkojen toiminnan heikkeneminen ja siitä johtuvat oireet. Sairaus alkaa yleensä 45 ja 64 ikävuoden välillä, alkaa usein hiipien ja etenee vähittäin.

Kolme yleisintä tähän sairausryhmään kuuluvaa oireyhtymää:

  • Frontotemporaalinen dementia
  • Etenevä, sujumaton afasia
  • Semanttinen dementia
  • Harvinaisempia muistisairauksia 

Yleisimpien muistisairauksien lisäksi tunnetaan myös monia harvinaisia muistisairauksia. Seuraavassa on esitelty kolme harvinaista, suomalaiseen tautiperimään kuuluvaa etenevää muistisairautta, jotka puhkeavat yleensä jo työiässä:

  • CADASIL (Cerebral Autosomal Dominant Arteriopathy with Subcortical Infarcts and Leukoencephalopathy) on vallitsevasti periytyvä sairaus, joka aiheuttaa muistisairauden toistuvien aivoinfarktien seurauksena. Oireina toistuvat aivoinfarktit alkaen n. 45-vuotiaasta, migreeni, mielialamuutoksia sekä kognitiivisen (älyllisen) toimintakyvyn heikkenemistä.
  • Huntingtonin tauti on 40-50 vuoden iässä alkava sairaus, johon liittyy pakkoliikkeitä ja otsalohkojen vaurioon liittyviä oireita. Tämäkin sairaus periytyy vallitsevasti, mutta on Suomessa harvinainen.
  • Hakolan tauti on myös suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, peittyvästi periytyvä sairaus, jonka oireet alkavat 30-40 vuoden iässä luonteen muutoksella ja lisääntyvällä otsalohkotyyppisellä oireistolla.