Viime viikolla ei juuri tuntunut olevan kirjoitettavaa asiaa, teknologia kasvatuksen tunneilla alkoivat koneperehdytykset ja kokeilevan käsityön tunnit oli kaikki etänä. Pääsin ensimmäiselle ruotsin tunnille ja opettaja aika pitkälti totesi että minun kannattaa jättää kurssi kesken ja mennä AHOT-kokeeseen.

Tällä viikolla oli lisää koneperhedytystä, mutta sentään toinen kokeilevan käsityön tunneista oli lähiopetusta, maanantaina oli nimittäin kehräyksen alkeita.

Viime viikon etätunneilla värjättiin Kool-aidilla lankaa, mutta koska Kool-aidilla värjääminen on minulle aika tuttua, päätin värjätä satunnaisia kehruukuituja langan sijaan. Lisäksi pitää taittamalla värjätä ja sitten huovuttaa pala villakangasta. Kokeilin samalla ensimmäistä kertaa värin kiinnittämistä uunissa, joka Kool-aidilla vaikuttaa onnistuneen hyvin, mutta villakankaassa ollut elintarvikeväri juoksi huuhtoessa pois, vaikka siihen oli erikseen lisätty etikkaa.

Toisella etätunnilla oli kuituoppia, jossa piti kutistaa kankaita pesemällä ja tunnistaa niitä polttokokeilla. Kankaat on pesty, mutta äärimmäisen herkkien palohälyttimen takia polttokokeet on vielä tekemättä. Yllättävää kyllä myös verhopellava oli kutistepesty jo tehtaalla, eikä se vetäytynyt koneessa ollenkaan kasaan.

Kool-aidilla värjätyt kuidut houkuttelivat niin paljon että kampasin ne jo perjantai-iltana ja kehräsin samantien ne rullalle.

Tällä viikolla, kuten sanoin oli lähiopetuksessa kehräystä. Päädyin jatkamaan yhtä vähän aloitettua kuitua itsetehdyllä värttinällä, sillä joka painaa enemmän kuin kolme muuta värttinää, eikä kuitua olisikaan enää paljoa jäljellä. Opettajan kekseliäisyys kehrättävien tai kierrettävien kuitujen osalta on todella laaja, oletko nähnyt miltä naavasta kehrätty lanka näyttää? (Huomioithan että naavan keräämiseen tarvitset maanomistajan luvan).

Etätunnilla piti tunnistaa kirjontalankoja ja -kankaita, sekä "palauttaa mieleen" erilaisia kirjontapistoja. Tein tehtävät jo viime viikolla ja "mieleen palauttaminen" saattoi vähän lähteä lapasesta...

Koneperehdytykset mahdollistavat laajemman työskentelyn ja seuraavaksi aletaankin työstämään metallista tarve-esinettä (kupurasoljethan on ihan tavallinen metallinen tarve-esine... Opettaja itseasiassa jo hyväksyi tämän suunnitelman) ja toisaalta työstetään vielä malli-laatikkoa, jolla on tarkoitus saada kokemusta puuntyöstökoneista.

Omilla vahvuuksilla olevat suojalasit on muuten ihan <3 <3 <3

Laatikosta jäi keskiviikkona kuva ottamatta, alkoi olla iltapäivän puolella jo niin kova nälkä että ei tullut kuvien ottaminen enää mieleen. Luulin että laatikkoon tehtäisiin loveamalla liitokset, mutta sen sijaan ne tehtiinkin domino-jyrsimellä joka oli varsin hauska vehje.

Niin, siitä ruotsin kurssista vielä. Puhuin opiskelijajärjestön edustajan kanssa, joka kertoi että opettajilla on velvollisuus kertoa heille, joiden kielitaito on riittävä, mahdollisuudesta AHOT-kokeeseen osallistumisesta, eikä siinä mitä, todennäköisesti en kurssilta olisi ihan hirveästi oppinut uutta, mutta sen sijaan minua ihmetyttää ja oikeastaan harmittaakin se, ettei yliopisto tarjoa ruotsin kursseja myös jo kieltä osaaville. AHOT-koe (Aiemmin Hankitun Osaamisen Tunnustaminen/Todentaminen) ei varsinaisesti kehitä kielitaitoa, tai edes pidä sitä yllä, se vain todentaa sen että selviät virkamiesruotsin kokeesta ilman kurssin käymistä. Itä-Suomessa ei ilmeisesti saisi sanoa pitävänsä ruotsin opiskelusta, tai oikeasti osaavansa kieltä, vaikka Suomi edelleen on virallisesti kaksikielinen maa.

Med vänliga hälsningar från Joensuu

Nele

Jaa