Taitorakentelu jatkui (ja varsinaisesti myös loppui) heti maanantaina ja tiistaina. Tiistaina sain nauhapirta valmiiksi, vaikka varsinaista kuvaa minulla ei vielä olekaan näyttää, lähinnä siksi että työ jäi tiistaina kuivumaan vahauksen jäljiltä. Parin viikon päästä pääsee ehkä jo testaamaan kutomista, kun töiden näyttely loppuu.

Kokeilevan käsityön puolella oli ensin kuituoppia, joka vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta, mutta toisaalta aika perusjutulta. Ensi viikolla pitäisi tehdä poltto- ja kutistekokeita seuraavana askeleena. Sinällään materiaalioppi olisi hyödyllistä myös teknisen työn puolella, erilaiset metallit on helppo hahmottaa, mutta erilaisia puulaatuja on Suomessakin kymmeniä ja niillä on kaikilla omat ominaisuutensa, joista on toistaiseksi käyty läpi pitkään jatkuvana altisteena jalopuiden ja koivun syövälle altistavat kemikaaliyhdisteet.

Kuituopin jälkeen oli vuorossa kasvivärjäystä ja huovutusta kasvien kiehumista odotellessa. Peikolla on nyt kädet ja jalat, enää pitäisi keksiä millaiset hiukset ja häntä hänellä pitäisi olla. Ja ehkä miettiä myös vähän kasvoja.

Opettaja oli tehnyt myös liemen mustapavuista, mutta se ei ollut värjäävää sorttia, joten sinipuu-kattilaan päätyi kaksi vyyhtiä, toinen tunniksi ja toinen noin parikymmeneksi minuutiksi, sen jälkeen kun olimme havainneet ettei mustapavusta olisi kuin langan pilaajaksi. Sittemmin selvisi että opettaja oli ottanut liemeksi valmiiksi liotetuista mustapavuista irtoavan nesteen, missä ei juuri ole väriainetta ja hajukin oli sen mukainen... Mutta tekemällä oppii ja tekevälle sattuu.

Värjääminen tehtiin pienryhmissä ja ryhmämme vastasi marja-aronian ja orapihjalan marjoista (samassa kattilassa) sekä kultapiiskusta, jota oli vähän täydennetty porkkanan naateilla. Viime syksynä värjäsin jo suurimman osan paitalangoista, joita nyt täydensin tällä värjäyksellä ja ensi viikolla odottavalla indigo-värjäyksellä. Luultavasti lupiini ja seitikin jalka päätyvät indigo-kattilaan hakemaan lisää sävyjä. Indigo-värjäys ei kuulu kurssisuunnitelmaan, mutta opettaja antoi minulle luvan värjätä tunnilla, kunhan olen osoittanut osaavani kehrätä, ja hän lupasi toimia moraalisena tukena, mikäli ohjeet eivät olekaan ihan selkeitä. Luokassa on tehokas vetokaappi, joten värjääminen on turvallista myös sisätiloissa.

Sain paikan ruotsin kurssilta, toivottavasti arvosanaksi tulee vähän enemmän kuin viimeksi. Muutenhan kurssille voisi hakea AHOT:tia, eli aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista. Varsinkin ruotsin kohdalla haluan nimen omaan parantaa arvosanoja, koska ne voivat myöhemmin vaikuttaa työllistymiseen, englannin kohdalla koin että AMK:ssa käyty kurssi ei varsinaisesti valmista akateemiseen kielenkäyttöön. Nyt pitäisi enää löytää suomenkielinen artikkeli johon verrata englanninkielistä artikkelia, mielellään niin, ettei se artikkeli ole saman tutkijan kirjoittama molemmilla kielillä.

Käsityön teoreettisissa perusteissa oli tällä viikolla puhetta taitojen kumuloitumisesta ja käsityön tuotteistamisesta. Kurssille pitää kirjoittaa oppimispäiväkirjaa professorin pitämistä tunneista (noin puolet kurssin oppimäärästä), mutta ei siitä toisesta puolesta. Oppimispäiväkirjaa kirjoittaessa minusta usein tuntuu että siitä toisesta puolesta olisi paljon enemmän kirjoitettavaa ja reflektoitavaa kuin professorin puolikkaasta. Toisaalta professorin luennot ovat enemmän tekstiilityöhön pohjautuvia, ja sinällään paljon tutumpia, jolloin tunneilla on vähemmän uusia asioita.

Jos menisi kirjoittamaan niitä oppimispäiväkirjoja tai tekemään ruotsin tehtäviä...

Terveisin Joensuusta,

Nele

Jaa