Toinen viikko alkoi taitorakentelulla, jota on tarjolla yhteensä 12 tuntia parin viikon aikana. Taitorakentelun pohjaksi saimme valita jo viime viikolla taidekuvan (tosin ennen valintaa ei kerrottu miksi kuvia katsellaan) ja valitsin Hugo Simbergin Emäntä ja piruparka kaksosineen. En tiedä olisinko valinnut toisin jos olisin tiennyt mihin kuvaa valitaan. Tehtävänannosta tiesin että vain mielikuvitus olisi rajana, mutta kuten tavallista, eipä tähän löytynyt mitään hyvää ideaa. Päädyin viime hetkellä aloittamaan nauhapirran, sillä sanonnan mukaan piru purkaa kaikki muut käsityöt, mutta neulakinnasta ei pirukaan pura. Kuvassa emäntä selvästikin maksaa pirulle nauhojensa rauhaan jättämisestä. Nauhapirta on myös ainoa sellainen käsityökapine jonka tekemiseen voisi mennä noin 12 tuntia.

Koska tiedän että varsinkin teknisessä työssä minulla tulee olemaan haasteena työn viimeistely, halusin myös valita esineen, jossa viimeistelyllä on ihan oikeasti väliä. Huonosti hiotut välit hankaavat loimen langat äkkiä hitulaksi, joten viimeistelyyn on pakko käyttää aikaa, ja toivottavasti se kasvaa opintojen myötä tavaksi. Olen aina ollut enemmän käytännöllisyyttä kuin kauneutta arvostava ihminen ja viimeistelyyn käytetty aika tuntuu usein ihan hukkaan heitetyltä, siksi viimeistelyä on ihan hyvä opetella uusien työkalujen opettelun rinnalla.

Ensimmäiselle versiolle kävi vähän kömpelösti, liimattu levy halkesi välejä sahatessa.

Alun haasteiden jälkeen, päädyin jättämään toisen version muotoon sahaamisen siihen kuin välit on sahattu ja reiät porattu ja alareunaan on liimattu lista. Sitten voi ruveta pohtimaan millaiset koristelut annetussa ajassa ehtii tehdä, toisaalta olisi kiva tehdä kuviokaiverruksia, toisaalta kolvilla polttamalla voisi tulla nätti. Onneksi on vielä muutama päivä aikaa päättää.

Tiistaina kokeilevan käsityön tunnilla päästiin huovutuksen pariin, ja huovutustyön pitää perustua myös valittuun taidekuvan, ja sen pitää olla olio. Löi vielä enemmän tyhjää kuin taitorakentelussa. Opettaja esitteli viime viikolla tekemänsä tiikerin jolla on siimalla tuettu ryhti ja käsivarret, ja päädyin sen inspiroimana tekemään peikkoa (jolta Simbergin piru enemmän näyttää). Peikolla on jo vartalo ja käsivarsia on aloitettu, tätäkin työtä jatketaan vielä muutaman kerran ajan, joten eiköhän peikko syksyn aikana valmistu.

Vähäisellä kokemuksellani huovutuksesta, sanoisin pitäväni enemmän neulahuovutuksesta kuin märkähuovutuksesta. Toisaalta, jos peikko onnistuu hyvin, voi olla että muutan mieltäni. Tässäkin tosin näkyy viimeistelemättömyyteni, riittävän huopunut on ihan hyvä ja peikkoa vaan kasaamaan!

Peikko saattoi joutua lobotomian uhriksi ja kaulan reikää ei saanut enää kunnolla huopumaan kiinni. Toivottavasti neula tekee tässäkin ihmeitä.

Osana opintojen alkua meillä on luentokurssina "Käsityön teoreettiset perusteet" - kurssi, joka sisältää kahden eri ihmisen pitämiä luentoja, täysin erilaisista näkökannoista. Professorimme luennot ovat pitkälti tutkittua tietoa, jotka usein selittävät miksi käsitöitä tehdään niin kuin tehdään ja yliopistotutkijan luennot ovat enemmän työturvallisuuteen liittyviä. Luennot ovat usein hyvin mielenkiintoisia häkkyröistään huolimatta, ja on mielenkiintoista seurata miten monelle mutu-jutulle löytyy varsinaiset ja tutkitut tieteelliset perusteet.

Ja kyllä, tälläkin viikolla opiskeltiin kasvatustieteitä ja englantia, mutta ehkä niistä ei tälläkään viikolla sen enempää.

Huomenna pääsen värikasvien keruuseen, langat on ensi viikon tuntia varten jo purettu. Toivottavasti lupiineista vielä lähtee vihreää.

Syysterveisin Joensuusta,

Nele